Tässä artikkelissa tutkimme vaikutusta, joka Lappeenrannan kirkko:llä on ollut yhteiskunnan eri alueilla. Saapumisestaan lähtien Lappeenrannan kirkko on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ja herättänyt keskusteluja sen vaikutuksista eri aloilla. Vuosien varrella Lappeenrannan kirkko on osoittautunut tärkeäksi aiheeksi, joka on käynnistänyt merkittäviä muutoksia tavassamme olla tekemisissä, työskennellä ja viihdyttää itseämme. Tässä mielessä on olennaista analysoida, kuinka Lappeenrannan kirkko on muuttanut todellisuutemme ja mitä vaikutuksia sillä on tulevaisuuteen. Syntymisestään nykypäivään Lappeenrannan kirkko on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, mikä saa meidät pohtimaan sen vaikutuksia ja mahdollisia pitkän aikavälin seurauksia.
Lappeenrannan kirkko | |
---|---|
![]() Kirkko helmikuussa 2017 |
|
Sijainti | Mannerheiminkatu 1, Lappeenranta |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Lappeenrannan seurakunta |
Rakentamisvuosi |
1914 luterilaiseksi kirkoksi 1924 |
Suunnittelija |
Georg Kosekov (1914) Ilmari Launis (1924) |
Materiaali | Kivi,tiili |
Istumapaikkoja | 550[1] |
Tyylisuunta | Bysantin arkkitehtuuri |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Lappeenrannan kirkko sijaitsee Lappeenrannan keskustassa Pallo–Tyysterniemen kaupunginosassa.[2] Se on valmistunut vuonna 1924, ja se on Lappeenrannan luterilaisen seurakunnan pääkirkko.
Kirkko on osa Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupungin valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[3] Kirkon länsipuolella on Rakuunamäen kasarmialue, ja kirkko suunniteltiin alun perin ortodoksiseksi sotilaskirkoksi kaupungin venäläisen varuskuntaväen käyttöön. Kirkon suunnitteli Georg Kosekov ja se edustaa Bysantin arkkitehtuurin tyypillistä uusbysanttilaisuutta. Kirkossa on päätorni ja neljä pienempää tornia, joissa kaikissa on kupukatto. Pienet kupolit valmistuivat arkkitehti Sami Vuorisen suunnitelmien mukaan 2008.
Kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1912, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan sen piti valmistua vuonna 1913, mutta rakennustyöt viivästyivät ja lopulta ensimmäinen maailmansota katkaisi työt kokonaan. Suomen itsenäistyttyä keskeneräisestä kirkosta tuli aluksi valtion omaisuutta, mutta myöhemmin se siirtyi Lappeenrannan seurakunnalle. Kirkon muuttamiseksi luterilaiseksi kirkoksi seurakunta tilasi muutospiirustukset Josef Stenbäckiltä ja Ilmari Launikselta. Launiksen ehdotus valittiin, koska se oli edullisempi. Kirkko korjattiin vuosina 1923–1924, ja lopullinen vihkiminen käyttöön tapahtui elokuussa 1924.
Alttarin lasimaalaus Kristus ristillä on Ilmari Launiksen 1924 tekemä.[1]
Kirkko sijaitsee harjanteella, jota on aiemmin nimitetty Myllymäeksi. 1790-luvulla paikalle rakennettiin Nikolain etulinnake, yksi Lappeenrannan linnoituksen kolmesta etulinnakkeesta. Linnakkeessa oli kasarmi, ruutikellari ja kaponieeri.[4] Sen varustuksia on edelleen kirkon ympäristössä.