Laura Secord

Tässä artikkelissa perehdymme Laura Secord:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja näkökohtia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nykyään. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Laura Secord on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena läpi historian. Tarkastellaan syvällisen ja yksityiskohtaisen analyysin avulla sen vaikutusta eri alueilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Opimme asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta ja näkemyksiä niiden ihmisten näkökulmista, jotka kokevat Laura Secord:n läsnäolon läheltä jokapäiväisessä elämässään. Mikä salaisuus on piilotettu Laura Secord:n taakse? Mikä on sen merkitys nykyisessä tilanteessa? Näitä ja muita kysymyksiä käsitellään tässä artikkelissa, joka pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeästä aiheesta.

Laura Secordin patsas. Valiants Memorial, Ottawa.

Laura Secord (13. syyskuuta 1775 – 17. lokakuuta 1868) oli kanadalainen vuoden 1812 sodan sankari. Hän varoitti brittijoukkoja amerikkalaisten lähestymisestä ja siten pelasti nämä joutumasta yllätyshyökkäyksen uhriksi Beaver Damsin taistelussa 24. kesäkuuta 1813. Secordin ansiosta britit pääsivätkin yllättämään amerikkalaiset ja voittivat taistelun.

Tapahtumat

Laura Secord asui pienessä kylässä miehensä Jamesin Secordin kanssa Kanadan puolella, Yhdysvaltojen rajan tuntumassa Queenstonissa, Niagara-joen yläjuoksulla. Vaikka Laura Secord oli syntynyt Amerikassa, hän oli uskollinen Britannian kruunulle sekä paikallisia asukkaita suojelleille brittijoukoille.

Kesäkuussa 1813 amerikkalaiset upseerit tulivat Secordin kotiin ja nähdessään hänen valmistavan ruokaa he pyysivät saada aterioida hänen luonaan. Oletettavasti Secord kuuli amerikkalaisten hyökkäyssuunnitelmista upseerien keskustelusta ruokailun aikana.

Secord halusi varoittaa brittejä amerikkalaisten yllätyshyökkäyksestä. Secordin mies James oli haavoittunut suuressa Queenston Heightin taisteluissa ja oli siksi liian sairas varoittamaan brittejä. Jos britit eivät saisi varoitusta, he menettäisivät strategisesti erittäin tärkeän Niagaran niemimaan alueen, joka antaisi amerikkalaisille sillanpääaseman Kanadaan. Matka brittien luo olisi vaarallinen, koska sen varrella olevissa metsissä oli vaarallisia intiaaneja, soita, vuoria sekä petoeläimiä ja käärmeitä.

Secordin kertoman mukaan hän oli matkalla vähällä upota suohon pimeässä. Secordin onneksi muutama mohawk-intiaani oli matkalla kotiinsa myöhään ja he pelastivat hänet suosta. Secord kertoi intiaanipäällikölle uhkaavasta vaarasta, jolloin intiaanit saattoivat hänet Beaver Damsiin.

Secordin matka kesti 18 tuntia. Hänen piti ylittää Niagara-vuoret, mihin yksinään meni kuusi tuntia. Secord käveli kaikkiaan 32 kilometriä. Eräiden arvioiden mukaan Secord joutui kävelemään osan matkastaan paljain jaloin. Lopulta hän pääsi perille varoittamaan brittien komentajaa luutnantti Fitzgibbonia. Britit laativat vastasuunnitelman ja toteuttivat itse yllätyshyökkäyksen amerikkalaisia vastaan. Ainoastaan kuusi amerikkalaista pääsi pakenemaan.

Nykyään

Laura Secordin muistomerkki Niagara Fallsin hautausmaalla.

Kanadassa myydään Laura Secordin mukaan nimettyjä suklaakonvehteja.

Niagara Fallsin hautausmaalla on muistomerkki Laura Secordille.