Les Républicains

Nykyään Les Républicains on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutukset ylittävät rajat ja kattavat jokapäiväisen elämän eri osa-alueet. Siksi on tarpeen analysoida yksityiskohtaisesti Les Républicains:n tarjoamia eri näkökulmia ja näkökulmia, koska sen vaikutus on käsinkosketeltavaa eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa perehdymme Les Républicains:n maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämä analyysi antaa meille mahdollisuuden saada laajempi ja kattavampi näkemys Les Républicains:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.

Les Républicains

Perustettu 29. toukokuuta 2015
Puheenjohtaja Éric Ciotti
Ideologia gaullismi[1]
liberaalikonservatismi[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[2]
Toimisto 238 Rue de Vaugirard
75015 Paris
Jäsenmäärä n. 210 000 (2015)[3]
Kansalliskokous
105 / 577
Senaatti
148 / 348
Euroopan parlamentti
7 / 79
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan kansanpuolue
– Centrist Democrat International
Kotisivu republicains.fr

Les Républicains (suom. Tasavaltalaiset, Republikaanit, lyh. LR) on ranskalainen keskusta-oikeistolainen puolue,[2] joka perustettiin vuonna 2015 Union pour un Mouvement Populaire -puolueen (UMP) seuraajaksi.[3]

Historia

UMP:n nimenmuutoshanke lähti liikkeelle Nicolas Sarkozyn tultua valituksi puolueen johtoon marraskuussa 2014. Nimenmuutos sai hyväksynnän 29. toukokuuta 2015 pidetyssä jäsenäänestyksessä, missä sitä kannatti 83 prosenttia jäsenistöstä.[2]

Sarkozy jätti puheenjohtajan tehtävät heinäkuussa 2016 hakeakseen Les Républicainsin ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaalissa.[4] Lopulta puolue valitsi ehdokkaakseen François Fillonin, joka ei päässyt vaalien toiselle kierrokselle. Vaalitappion jälkeen Les Républicains valitsi uudeksi puheenjohtajaksi joulukuussa 2017 puolueen oikeistolaista siipeä edustavan Laurent Wauquiezin.[5]

Wauquiez erosi Les Républicainsin johdosta kesäkuussa 2019 puolueen saatua heikon tuloksen europarlamenttivaaleissa 2019. Vaaleissa Les Républicainsin oli jäänyt vasta neljänneksi ja sai vain 8,5 prosenttia äänistä.[6]

Puolueen puheenjohtaja Éric Ciotti ehdotti 11. kesäkuuta 2024, että puolue muodostaisi vaaliliiton kansallisen liittouman kanssa tulevissa parlamenttivaaleissa. Puoluehallitus ilmoitti seuraavana päivänä, että se oli yksimielisesti äänestänyt Ciottin puheenjohtan paikalta, vaikka Ciotti itse kiisti tämän. Ciotti myös telkesi puoluehallituksen puoluetoimiston ulkopuolelle, mutta väitti todelliseksi syyksi rakennukseen kohdistuneen turvallisuusuhan.[7][8][9] Pariisilainen tuomioistuin totesi 14. kesäkuuta, että Ciottin erottaminen ei ollut laillinen.[10]

Lähteet

  1. ↑ a b France Parties and Elections in Europe. 2017. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Chassany, Anne-Sylvaine: France’s Nicolas Sarkozy rebrands UMP party as ‘Les Republicains’ ft.com. 30.5.2015. Financial Times. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b France's UMP party changes name to The Republicans, boosting Sarkozy 29.5.2015. Reuters. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Nicolas Sarkozy confirms return bid for French presidency 3.7.2016. The Guardian. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  5. ↑ France's conservatives choose hard-liner Laurent Wauquiez as new leader dw.com. 10.12.2017. Deutsche Welle. Viitattu 5.5.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Nurminen, Jussi: Surkea eurovaalitulos oli liikaa – Ranskan tasavaltalaisten johtaja eroaa yle.fi. 2.6.2019. Yle Uutiset. Viitattu 2.6.2019.
  7. ↑ Willsher, Kim: Les Républicains leader says he wants alliance with France’s far-right National Rally The Guardian. 11.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  8. ↑ France's rightwing Les Républicains vote out leader Éric Ciotti over election pact with far right France 24. 12.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  9. ↑ French conservative leader locks opponents out of party headquarters POLITICO. 12.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Paris court overturns decision to expel Ciotti as head of France's right-wing Les Républicains France 24. 14.6.2024. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla