Manfred Weber

Nykymaailmassa Manfred Weber on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Manfred Weber on vaikuttanut merkittävästi elämäämme. Ilmestymisestään lähtien Manfred Weber:stä on tullut erittäin tärkeä aihe, joka on synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja innovatiivisia kehityskulkuja. Tässä artikkelissa tutkimme Manfred Weber:n vaikutuksia eri aloilla, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Epäilemättä Manfred Weber on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja on tärkeää ymmärtää sen laajuus ja seuraukset nyky-yhteiskunnassa.

Manfred Weber
Weber vuonna 2019
Weber vuonna 2019
Euroopan kansanpuolueen puheenjohtaja
31.5.2022–
Edeltäjä Donald Tusk
Euroopan kansanpuolueen ryhmän puheenjohtaja
4.6.2014–
Edeltäjä Joseph Daul
Euroopan parlamentin jäsen
13.6.2004–
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1972
Niederhatzkofen, Baijeri
Tiedot
Puolue  Euroopan unioni: Euroopan kansanpuolue
 Saksa: CSU
Aiheesta muualla
manfredweber.eu

Manfred Weber (s. 14. kesäkuuta 1972 Niederhatzkofen) on saksalainen poliitikko ja europarlamentaarikko. Hän on toiminut Euroopan kansanpuolueen ryhmän puheenjohtajana Euroopan parlamentissa vuodesta 2014 lähtien ja Euroopan parlamentin jäsenenä vuodesta 2004. Weber valittiin 31. toukokuuta 2022 Euroopan kansanpuolueen puheenjohtajaksi.[1]

Tausta

Manfred Weber syntyi heinäkuussa 1972 Niederhatzkofenin piirikunnassa Baijerissa. Peruskoulunsa Weber kävi Wildenbergin maaseudulla, noin tunnin ajomatkan päässä Münchenistä. Weber kävi Wildenbergin teknisen lukion ja myöhemmin fyysisen tekniikan tutkinnon Münchenin ammattikorkeakoulussa. Weber osallistui katoliseen nuorisoliikkeeseen, muun muassa soittamalla yhtyeessä. Weber osallistui myös CSU:n nuorisojärjestön toimintaan.[2]

Poliittinen ura

Weber asettui ehdolle Euroopan parlamentiin vuonna 2004, jolloin hän tuli valituksi europarlamentarikoksi. Vuonna 2014 Weber valittiin Euroopan kansanpuolueen ryhmän ryhmäpuheenjohtajaksi.[2] Euroopan parlamentissa Weber istui kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa vuosina 2004–2012. Vuosina 2012–2014 hän oli perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa.[3]

EPP:n kärkiehdokas komission puheenjohtajaksi

Weber valittiin Helsingissä pidetyssä Euroopan kansanpuolueen (EPP) huippukokouksessa marraskuussa 2018 EPP:n kärkiehdokkaaksi (ns. Spitzenkandidat) Euroopan komission puheenjohtajaksi. Hän sai 492 ääntä ja vastaehdokas Alexander Stubb 127 ääntä. Weberiä pidettiin alusta asti ennakkosuosikkina, ja hänellä oli EPP:n jäsenpuolueiden suuren osan sekä muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tuki.[4][5] Weber ei kuitenkaan saanut EU-maiden päämiehiltä tukea Euroopan komission puheenjohtajuuteen.[6]

Euroopan kansanpuolueen puheenjohtaja

Manfred Weber toukokuussa 2022.

Weber valittiin toukokuussa 2022 Euroopan kansanpuolueen puheenjohtajaksi Rotterdamissa pidetyssä EPP:n puoluekokouksessa. Valinnan myötä Weberistä tuli tuplapuheenjohtaja, sillä hän toimi aiemmin jo europarlamenttiryhmän johtajana. Weber totesi ennen valintaansa puheenjohtajaksi, että hänen mukaansa Euroopan olisi näytettävä enemmän johtajuutta. Weber on kannattanut eurooppalaisten asevoimien luomista sekä yksittäisten EU-maiden veto-oikeuden poistamista, mikä on Weberin mukaan hidastanut päätöksiä esimerkiksi ulkopolitiikassa.[5]

Lähteet

  1. ↑ Hans von der Burchard: Manfred Weber elected president of European People’s Party Politico. 31.5.2022. Viitattu 1.6.2022.
  2. ↑ a b Manfred Weber elected EPP President European People's Party. 31.5.2022. Viitattu 1.6.2022.
  3. ↑ Manfred Weberin profiili Euroopan parlamentin kotisivuilla
  4. ↑ Merkel backs Bavarian ally as center-right's EU Commission candidate: media 31.8.2018. Reuters. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b Raivio, Petri: Manfred Weberistä EPP:n ehdokas EU:n tärkeimpään virkaan – Stubb jäi tappiolle yle.fi. 8.11.2018. Yle Uutiset. Viitattu 8.11.2018.
  6. ↑ Manfred Weberistä ei tule EU:n komission puheenjohtajaa Ilta-Sanomat. 29.6.2019. Viitattu 1.6.2022.

Aiheesta muualla

Saksan europarlamentaarikot