Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa aiheeseen Liisa Jaakonsaari ja tutkia sen kaikkia puolia ja mahdollisia seurauksia. Liisa Jaakonsaari on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Seuraavilla riveillä analysoimme yksityiskohtaisesti Liisa Jaakonsaari:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia sekä mahdollisia seurauksia, joita sen tutkimuksella voi olla eri aloilla. Epäilemättä Liisa Jaakonsaari on aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen, ja juuri sitä ehdotamme tässä artikkelissa.
Liisa Jaakonsaari | |
---|---|
![]() Jaakonsaari helmikuussa 2014 |
|
Suomen työministeri | |
Lipposen I hallitus
13.4.1995–15.4.1999 |
|
Edeltäjä | Ilkka Kanerva |
Seuraaja | Sinikka Mönkäre |
Euroopan parlamentin jäsen | |
14.7.2009–18.4.2019
|
|
Kansanedustaja | |
24.3.1979–13.7.2009[1]
|
|
Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Oulun vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. syyskuuta 1945 Oulu |
Ammatti | toimittaja |
Arvonimi | ministeri |
Puoliso | Seppo Mauno Ilmari Jaakonsaari |
Tiedot | |
Puolue | SDP |
Aiheesta muualla | |
www.liisajaakonsaari.fi | |
|
Liisa Anneli Jaakonsaari (o.s. Ollakka,[2] s. 2. syyskuuta 1945 Oulu)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko ja entinen kansanedustaja. Hän toimi muun muassa kansanedustajana, työministerinä ja europarlamentaarikkona.
Jaakonsaari toimi kansanedustajana yli 30 vuotta vuosina 1979–2009 ja on eduskunnan pitkäaikaisimpia naiskansanedustajia.[2] Vuosina 1995–1999 hän toimi työministerinä Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Vuosina 1993–1999 Jaakonsaari toimi SDP:n varapuheenjohtajana. Jaakonsaari sai ministerin arvon vuonna 2020.[3]
Jaakonsaari oli Suomen Atlantti-Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja 2009–2023.
Jaakonsaari valmistui ylioppilaaksi vuonna 1966. Ennen nousuaan eduskuntaan hän työskenteli Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1970–1972 ja sosiaalidemokraattisen Pohjolan Työ -lehden toimittajana 1974–1979.[1] Hänet valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon vuonna 1972 ja hän jatkoi valtuutettuna vuoteen 1995 saakka.
Kansanedustajana Jaakonsaari toimi yhtäjaksoisesti vuosina 1979–2009. Ensimmäisen kerran Jaakonsaari valittiin eduskuntaan vuonna 1979 Oulun vaalipiiristä. Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1978, 1982 ja 1988 vaaleissa.
Jaakonsaari toimi 1999–2007 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Lisäksi Jaakonsaari toimi Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssissa sekä Euro-Välimeri parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuosina 2004–2007.
Vuosina 1990–1999 Jaakonsaari oli Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtaja.
Kansanedustajana Jaakonsaari toimi yhtäjaksoisesti heinäkuuhun 2009 saakka kunnes siirtyi Euroopan parlamenttiin. Hänen tilalleen kansanedustajaksi nousi tuolloin kajaanilainen Raimo Piirainen.[1]
Jaakonsaari toimi europarlamentaarikkona heinäkuusta 2009 huhtikuuhun 2019. Euroopan parlamentissa Jaakonsaari kuului sosialistien ja demokraattien ryhmään (S&D). Hänet valittiin toiselle kaudelle Euroopan parlamenttiin kevään 2014 eurovaaleissa.[4] Syyskuussa 2018 Jaakonsaari ilmoitti, ettei enää asetu ehdokkaaksi europarlamentti- eikä eduskuntavaaleissa.[5]
Vuodesta 2014 hän oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) jäsen sekä ulkoasiainvaliokunnan (AFET) varajäsen. Jaakonsaari oli myös varapuheenjohtaja EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa sekä varajäsen suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavassa valtuuskunnassa.
Aiemmalla kaudella Jaakonsaari oli jäsen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (2009–2012) sekä ulkoasiainvaliokunnassa (2012–2014). Lisäksi hän toimi varapuheenjohtajana suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavassa valtuuskunnassa sekä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsitelleessä erityisvaliokunnassa (2009–2011). Hän oli myös EU:n ja Turkin parlamentaarisen sekavaliokunnan valtuuskunnan jäsen.[6]
Jaakonsaari laati 1990-luvun puolivälissä SDP:n käyttöön niin sanotun ”Liisan listan” eli listan kymmenestä sosiaalietuudesta, joita SDP halusi leikata vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen.[7]
Kansanedustajana Jaakonsaari oli pitkäaikainen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen ja toimi valiokunnan puheenjohtajana vuosina 1999–2007.[1] Hän on käyttänyt ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheenvuoroja muun muassa vaatimalla selvitystä mahdollisen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, selontekojen uudistamisesta sekä asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Itse Nato-jäsenyyteen Jaakonsaari on sanonut ottavansa kantaa vasta, kun riittävät analyysit on saatu.
Helmikuussa 2006 Jaakonsaari ehdotti vaalikausittaisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen korvaamista vuosittaisilla pääministerin ilmoituksilla, koska selontekoon sitoutuminen neljäksi vuodeksi jäykistää turvallisuuspoliittista keskustelua. Pääministeri Matti Vanhanen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja ja tasavallan presidentti Tarja Halonen kannattivat selontekomenettelyn jatkamista eduskunnan sitouttamiseksi puolustuspoliittiseen linjaan sekä opposition vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko valmistui tammikuussa 2009 eduskunnan hyväksyttäväksi.[8]
Oulun kaupungin ystävyyskaupunkitoimintaa Kazakstanin uuden pääkaupungin, Astanan, kanssa Jaakonsaari on kritisoinut ihmisoikeusperustein: ”Mielestäni se on erikoinen päätös, koska ihmisoikeustilanne Kazakstanissa heikkenee koko ajan. Oppositiojohtajat ovat vankilassa, vapaata lehdistöä lopetetaan ja esimerkiksi Euroopan parlamentti on kovasti kritisoinut Kazakstania.” [9]
Jaakonsaaren puoliso on vuodesta lähtien 1971 ollut suunnittelija Seppo Jaakonsaari.[10] Heillä ei ole lapsia.[11]
Edeltäjä: Ilkka Kanerva |
Suomen työministeri 1995−1999 |
Seuraaja: Sinikka Mönkäre |