Linderin senaatti
Tässä artikkelissa tutkimme Linderin senaatti:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka vaikuttaa useisiin opintoalueisiin ja joka on herättänyt laajaa kiinnostusta akateemisessa yhteisössä ja yhteiskunnassa yleensä. Linderin senaatti edustaa ratkaisevaa kohtaa eri ilmiöiden toiminnan ymmärtämisessä historiallisesta, tieteellisestä, sosiaalisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta. Tarkastelemme yksityiskohtaisen analyysin avulla Linderin senaatti:n kutakin olennaista näkökohtaa ja tutkimme sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä sekä mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja tämän haasteen ratkaisemiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava, kriittinen ja pohdiskeleva näkemys Linderin senaatti:stä, jotta voidaan tarjota tietoa ja luoda tietoista keskustelua tästä tärkeästä aiheesta.
Linderin senaatti oli Suomen senaatti vuosina 1900–1905. Suuri osa Tudeerin senaattia erosi syksyllä 1900 protestina Helmikuun manifestia seuranneille Pietarista annetuille asetuksille, erityisesti kielimanifestille. Uudeksi Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi nimitettiin ylihovijahtimestari Constantin Linder. Hän jatkoi suurimman osan ensimmäistä sortokautta. Myöntyväisyys, eli keisarin antaman uuden lainsäädännön hyväksyminen, oli tämän senaatin linjana. Eronneiden, erotettujen tai kuolleiden ruotsinkielisten senaattorien tilalle nimitettiin suomettarelaisia, minkä seurauksena senaatti alkoi vähin erin suomalaistua. Keskeinen saavutus oli vuoden 1902 kieliasetus, joka vuosien kamppailun jälkeen viimein teki suomesta muodollisesti tasavertaisen virallisen kielen ruotsin rinnalle. Arvostelun kohteeksi joutunut Linder siirtyi vuoden 1905 alussa ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.
Sotilastoimituskunta lakkautettiin 2.7.1903 tehdyllä päätöksellä lokakuun alusta lukien.
Kokoonpano
| Senaattori | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Constantin Linder |
19.10.1900 – 18.1.1905 |
? |
| Oikeustoimituskunnan päällikkö Waldemar Eneberg Daniel Woldemar Åkerman |
19.10.1900 – 8.6.1904 (kuoli) 1.11.1904 – 7.2.1905 |
Suomalainen puolue Suomalainen puolue |
| Siviilitoimituskunnan päällikkö Edvard von Boehm |
19.10.1900 – 29.3.1905 |
? |
| Kamaritoimituskunnan päällikkö Gustaf Esaias Fellman |
19.10.1900 – 29.3.1905 |
? |
| Valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Henrik Willehad Åkerman Edvard Rudolf Neovius |
19.10.1900 – 28.10.1900 28.10.1900 – 29.3.1905 |
? ? |
| Kirkollis- ja opetustoimituskunnan päällikkö Johan Gustaf Sohlman Arvid Genetz |
19.10.1900 – 16.5.1901 16.5.1901 – 29.3.1905 |
? Suomalainen puolue |
| Maanviljelystoimituskunnan päällikkö Knut Robert Karl Walfrid Spåre Alfred Oswald Kihlman |
19.10.1900 – 3.7.1903 (kuoli) 17.10.1903 – 29.3.1905 |
? Suomalainen puolue |
| Kulkulaitostoimituskunnan päällikkö Ossian Bergbom, vuodesta 1903 Wuorenheimo |
19.10.1900 – 29.3.1905 |
Suomalainen puolue |
| Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö Henrik Willehad Åkerman August Ramsay Daniel Woldemar Åkerman Sebastian Gripenberg |
28.10.1900 – 2.5.1901 16.5.1901 – 27.8.1901 25.10.1901 – 1.11.1904 1.11.1904 – 29.3.1905 |
? Ruotsalainen puolue Suomalainen puolue Suomalainen puolue |
| Sotilastoimituskunnan päällikkö Michael Leonard von Blom |
19.10.1900 – 30.9.1903 (virka lakkautettu) |
? |
| Salkuton senaattori Michael Leonard von Blom |
1.10.1903 – 29.3.1905 |
? |
Lähteet
- Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): Hallintohistorian tilastoja 2. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1995.
| Edeltäjä: Tudeerin senaatti |
Keisarillinen Suomen senaatti 19. lokakuuta 1900 – 29. maaliskuuta 1905 |
Seuraaja: Strengin senaatti |
|
| | |