Nykymaailmassa Lippauistin on tärkeä aihe, josta on tullut monien ihmisten huomion keskipiste. Lippauistin on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa ja harrastajissa, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen eri näkökohtien tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Yhteiskuntavaikutuksistaan mahdollisiin pitkän aikavälin seurauksiin Lippauistin on ollut lukuisten keskustelujen ja keskustelujen kohteena eri aloilla. Tässä artikkelissa perehdymme Lippauistin:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutuksia nykyään.
Lippauistin on virveliin tarkoitettu viehe, jonka rakenteeseen kuuluu veden virtauksen voimasta pyörivä lippa. Lippa on tyypillisesti metallinen, kolikon kokoinen ja puun lehden tai pienen lusikan muotoinen. Lipan pyöriminen aiheuttaa vedessä värähdyksiä, joihin kalat reagoivat kylkiviiva-aistinsa avulla. Kiiltävä tai värikäs lippa toimii myös näköaistin ärsykkeenä. Hyönteistä tai pientä kalaa jäljittelevillä lippauistimilla voi saada petokalojen lisäksi myös särkikaloja.
Yksinkertaisen rakenteensa vuoksi lippauistimet voivat olla erittäin kevyitä. Niiden massa on yleensä parista grammasta muutamaan kymmeneen grammaan.
Lippauistimia käytetään pääasiassa heittouistelussa. Vetouistelussa ongelmaksi voi muodostua se, että lippauistin pyörii jatkuvasti samaan suuntaan ja saattaa pyörittää siiman kierteelle. Kiertymistä vähentää laadukas leikari.
Ensimmäiset lippauistimet valmistettiin nykytiedon mukaan Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella. Viehetyyppi esiintyi patenttipiirroksissa ja kirjojen kuvituksessa ensi kerran 1860-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös kaupallinen tuotanto. Varhaisia valmistajia olivat mm. Julio T. Buel, W. D. Chapman sekä G.M. Skinner. Suomessa kalastusvälinetehtailija Herman Renfors valmisti ensimmäiset lippansa vuonna 1870. Renforsin ensimmäisen lippauistimen nimi oli Kajaanin lippa ("Kajana"). Lippauistinten nykyinen muoto on kuitenkin tullut ranskalaisesta Meppsin Agliastalähde?.