Loose Prick

Nykymaailmassa Loose Prick on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja kiinnostavampi eri alueilla. Sekä poliittisella, sosiaalisella ja taloudellisella alalla että ihmisten jokapäiväisessä elämässä Loose Prick on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Loose Prick:n tärkeys heijastuu tähän aiheeseen liittyvien mielipiteiden ja lähestymistapojen moninaisuuteen sekä sen jatkuvaan kehitykseen ja muutokseen ajan myötä. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää syventää Loose Prick:n ymmärtämistä, analysoida sen vaikutuksia ja keskustella sen eri puolista. Tässä artikkelissa perehdymme Loose Prick:n maailmaan, tutkimme sen eri ulottuvuuksia ja käsittelemme keskustelua, joka liittyy tähän nykypäivän niin tärkeään aiheeseen.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Loose Prick oli kouvolalainen, vuosina 1979–1982 levyttänyt punkrock-yhtye. Yhtyeen perusti syksyllä 1977 laulaja Pauli Johansson yhdessä Jussi Kylliäisen kanssa. Yhtyeen nimi oli aluksi Loose Prick And The Gob ja yhtyeen laulukieli englanti. Alkuaikoina kokoonpano vaihteli. Aluksi yhtyeessä oli jopa kolme kitaristia. Kaksi kitaristia jätti bändin. Loose Prick And The Gob päätti jatkaa nelimiehisenä; Johansson laulajana, Kylliäinen kitaristina, Tami Ranta rumpalina ja Jantunen basistina. Yhtye sai vuonna 1979 levytyssopimuksen Poko Rekordsin kanssa, kun se oli suostunut vaihtamaan laulukielensä suomeksi. Yhtyeen nimi lyheni Loose Prickiksi.

Loose Prick julkaisi urallaan kaksi albumia, yhden EP:n sekä kolme singleä. Yhtye osoitti ihailunsa Veltto Virtasta kohtaan jo ensimmäisen, vuonna 1979 julkaistun, singlensä B-puolella (Velton nimeen) ja kolme vuotta myöhemmin Loose Prick tekikin Veltto Virtasen kanssa LP:n nimeltä Beibi.

Pauli Johansson ja Tami Ranta esiintyvät myös Raivopäät feat. Friends albumilla Punkrock Jukebox 3, joka julkaistiin marraskuussa 2009.

Loose Prickin tunnetuimmat kappaleet ovat Mua potkitaan päähän ja Etkö rakastaisi, että joku rakastaisi. Ennen Loose Prickiä bändin jäsenistä Johansson, Kylliäinen, Korppi ja Kipahti ovat soittaneet Peer Güntissä. Bändin jäseniä on Loose Prickin jälkeen kuulunut ainakin yhtyeisiin Alaston Lounas ja Going Public.

Kokoonpanot

Alkuperäinen kokoonpano 1979-1981

Kokoonpano 1981

Kokoonpano 1981-1982

  • Pauli Johansson (ääni ja piano)
  • Jussi Kylliäinen (kitarat)
  • Timo Ranta (rummut ja laulu)
  • Petri Korppi (kitarat ja laulu)
  • Jussi Voutilainen (basso)

Diskografia

Singlet ja EP:t

  • Mua potkitaan päähän / Velton nimeen (Poko Rekords, 1979)
  • Kaupunki EP (Poko Rekords, 1979)
  • Yöt ympäri / Lupaukset onnellisista lapsista (Poko Rekords, 1980)
  • Jäätynyt hymy / Viimeinen tanssi kadulle (Poko Rekords, 1982)
  • Kaupunki EP 2002 (Poko Rekords, 2002)

Albumit

Omat kokoelmat

Loose Prickin kappaleita kokoelmilla

  • Hilselp (Hilselevyt, 1979) (Mä en jaksa enää)
  • The Shape of Finns to Come -LP (Cherry Red, 1980) (Sinä uinuja)
  • Hellää terroria korville -EP (Poko Rekords, 1980) (Ota mua kädestä)
  • Suomi-ilmiö -LP (Polarvox, 1981) (Ota mua kädestä)
  • Rock disko -LP (Polarvox, 1981) (Etkö rakastaisi, että joku rakastaisi)
  • Kymijokibeats 1965-1981 -LP (Impulse Records, 1990) (Kaupunki elämää)
  • Kymijokibeats 1965-1991 -CD (Impulse Records, 1991) (Kaupunki elämää)
  • Suomi-rock 79 -CD (Poko Rekords, 1994) (Mua potkitaan päähän)
  • Aitoa suomirokkia -CD-BOXI (Poko Rekords, 2004) (Mua potkitaan päähän)

Kirjallisuutta

  • Vesa Kontiainen: Aitoa suomirokkia - Poko Rekordsin historia (Like, 2004)
  • Mika Saastamoinen: Parasta lapsille - Suomipunk 1977-1984 (Johnny Kniga, 2007)

Aiheesta muualla