Lucien Martin

Nykyään Lucien Martin on aihe, joka on saanut suurta merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien Lucien Martin on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja synnyttänyt keskustelua, keskustelua ja muutoksia eri alueilla. Lucien Martin:n vaikutus on läsnä kulttuurissa, taloudessa, tekniikassa, politiikassa ja monilla muilla aloilla, joten se kiinnostaa monia ihmisiä. Tässä artikkelissa tutkimme Lucien Martin:een liittyviä eri näkökohtia, sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Lisäksi keskustelemme mahdollisista tulevaisuuden vaikutuksista, joita Lucien Martin:llä voi olla jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme.

Lucien Martin (30. toukokuuta 1908 Montreal – 29. lokakuuta 1950 Montreal) oli kanadalainen viulisti, säveltäjä ja kapellimestari. Hän sai varhaisimman viulunsoitonopetuksensa isältään Cyriceltä, joka oli viulisti ja jousisoitinrakentaja. Seitsemänvuotiaana hänet hyväksyttiin Claude Champagnen suosittelemana opiskelemaan Montrealin konservatorioon, jossa hänen nopea distymisensä johti kultamitalin saamiseen.[1]

Martin opiskeli sittemmin Albert Chamberlandin, Alfred De Sèven ja Camille Couturen johdolla. Vuonna 1931 hän voitti Prix d'Europen ja vietti kaksi vuotta Ranskassa opiskellen Maurice Hayotin johdolla.[1]

Palattuaan Kanadaan heinäkuussa 1933 Martin piti resitaaleja Montrealissa ja Québecissä. Hän asettui Montrealiin ja toimi muun muassa solistina Montrealin orkesterin toisessa konsertissa (4.2.1935), jossa esitettiin Max Bruchin 1. viulukonsertto. Martin vietti toisenkin jakson Pariisissa ja työskenteli Georges Enescun kanssa, mutta palasi Montrealiin ja toimi vuosina 1937–1938 Dubois-jousikvartetin toisena viulistina. Hän osallistui moniin radio-ohjelmiin ja johti julkisia konsertteja. Häneltä on säilynyt yksi julkaistu sävellys, laulu "La Chanson des belles", jonka sanat ovat Tristan Klingsorin käsialaa ja jonka kantaesitti Jeanne Desjardins CBC:n ohjelmassa Sérénade pour cordes.[1]

Lähteet