Luigi Dallapiccola

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Luigi Dallapiccola:tä eri näkökulmista ja näkökulmista. Luigi Dallapiccola on aihe, joka on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena läpi historian, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoissa kuin faneissakin. Tässä mielessä perehdymme Luigi Dallapiccola:n eri ulottuvuuksiin analysoimalla muun muassa sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen merkitystä akateemisella alalla, vaikutusta populaarikulttuuriin. Tämän tutkimuksen avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Luigi Dallapiccola:stä, syventyen sen merkitykseen, vaikutuksiin ja paikkaan nykytodellisuudessa.

Muistolaatta Dallapiccolan asuintalon seinässä Firenzessä.

Luigi Dallapiccola (3. helmikuuta 1904 Pisino d’Istria, Itävalta-Unkari – 19. helmikuuta 1975 Firenze) oli italialainen säveltäjä. Hän opiskeli pianonsoittoa Firenzen konservatoriossa, jossa hän itse toimi professorina vuosina 1931–1967. Dallapiccola sai myös opetusta sävellyksessä Vito Frazzilta.

Dallapiccola alkoi saavuttaa tunnettavuutta Mussolinin Italiassa. Hän oli kuitenkin fasistien vastustaja ja joutuikin hengenvaaraan toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi sellaiset aiheet kuin vaino, vankeus ja tyrannian vastustaminen ovat hänen tuotannossaan usein esillä.[1] Yhdeksi säveltäjän viimeisistä teoksista jäi ooppera Ulisse (1960–1968). Heikkenevä terveys vaikeutti hänen sävellystyötään viimeisinä vuosina. Säveltäjä kuoli keuhkoödeemaan.

Ulissen lisäksi Dallapiccolan tuotantoon kuuluvat muiden muassa oopperat Volo di notte (kantaesitetty 1940) ja Vanki (kantaesitetty 1950). Encyclopædia Britannican mukaan säveltäjästä tekee huomionarvoisen 12-säveljärjestelmän hyödyntäminen lämpimässä, emotionaalisessa ilmaisussa.[2]

Vuosina 1930–1932 Dallapiccola sävelsi kaksi teosta Kalevalan tekstiin: Due liriche del Kalewala (1930) ja Tre studi (1932).

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Earle, Ben: Luigi Dallapiccola and Musical Modernism in Fascist Italy. (Music since 1900) Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-84403-1