Nykymaailmassa Vanki (ooppera) on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Vanki (ooppera) on näkökohta, jota emme voi sivuuttaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön. Vuosien varrella se on herättänyt suurta kiinnostusta ja herättänyt keskustelua eri aloilla. Siksi tässä artikkelissa tutkimme Vanki (ooppera):tä perusteellisesti, analysoimme sen eri puolia ja roolia nykymaailmassa. Olipa kyseessä henkilökohtainen, sosiaalinen tai globaali, Vanki (ooppera):llä on merkittävä vaikutus, joka ansaitsee ymmärtää täysin.
Vanki (ital. Il prigioniero) on Luigi Dallapiccolan ooppera. Sävellystyö tapahtui vuosina 1944–1948,[1] ja näyttämöllä teos esitettiin ensimmäistä kertaa 20. toukokuuta 1950 Firenzen Teatro Comunalessa.[2] Kantaesityksen johti Hermann Scherchen, ja päärooleissa esiintyivät baritoni Scipio Colombo ja sopraano Magda László.[1] Konserttiversio oli esitetty Italian radiossa jo 1. joulukuuta 1949.[2]
Oopperassa on prologi ja yksi näytös, jossa on neljä kohtausta. Libreton kirjoitti säveltäjä itse Auguste Villiers de l’Isle-Adamin novellin "Toivonkidutus" ja Charles De Costerin romaanin La Légende d'Ulenspiegel et de Lamme Goedzak pohjalta. Tapahtumapaikkana on Zaragoza ja 1500-luvun loppupuolen kidutusvankila, jossa vankia kidutetaan antamalla hänelle toivo vapautuksesta, ennen kuin hänet viedään roviolle.[2][3]
Dallapiccola käyttää Vangissa dodekafoniaa, mutta sävelriveissä on diatonisia ja jopa pentatonisia piirteitä.[4]
Vanki on oopperassa baritonirooli, vangin äiti on sopraano ja vanginvartija tenori.[2]