Lyijyfluoridi
Nykyään Lyijyfluoridi on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita tutkimaan ja ymmärtämään Lyijyfluoridi:n vaikutuksia heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Olipa kyse henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta, Lyijyfluoridi:stä on tullut peruselementti, jota emme voi sivuuttaa. Siksi haluamme tässä artikkelissa syventyä Lyijyfluoridi:n aiheeseen, tutkia sen eri ulottuvuuksia ja yrittää valaista sen merkitystä nykymaailmassa. Tutustumme sen alkuperään, sen kehitykseen ajan myötä ja siihen, miten se on vaikuttanut tapaamme elää ja olla yhteydessä. Epäilemättä Lyijyfluoridi on kiehtova aihe, joka ansaitsee syvällisen analysoinnin.
| Lyijyfluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7783-46-2 |
| PubChem CID | 24549 ja 124123 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PbF2 |
| Moolimassa | 245,21 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia tai värittömiä kiteitä[1][2][3] |
| Sulamispiste | 855 °C[1][2] |
| Kiehumispiste | 1 290–1 292 °C[1][2][3] |
| Tiheys | 8,24 g/cm3[1][2] |
| Liukoisuus veteen | 0,0641 g/100 ml (20 °C) |
Lyijyfluoridi (PbF2) on lyijy- ja fluoridi-ioneista muodostuva epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään eräiden lasien valmistuksessa.
Ominaisuudet
Lyijyfluoridi on lähes täysin veteen liukenematon yhdiste, joka liukenee paremmin happoihin. Lyijyfluoridilla on lyijyhalideista korkeimmat sulamis- ja kiehumispisteet. Yhdisteen alkeiskoppi on alle 200–220 °C lämpötiloissa ortorombinen ja muistuttaa lyijykloridin rakennetta. Korkeammissa lämpötiloissa rakenne muuttuu kuutiolliseksi ja kalsiumfluoridin rakennetta muistuttavaksi. Lyijyfluoridi reagoi alkalimetallifluoridien kanssa kompleksiyhdisteiksi trifluoroplumbaateiksi M.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö
Veteen niukkaliukoisena yhdisteenä lyijyfluoridia voidaan valmistaa saostamalla lyijysuoloista esimerkiksi lyijynitraatista natrium-, kalium- tai ammoniumfluoridin avulla.[1][2]
- Pb(NO3)2 + 2 NaF → PbF2 + 2 NaNO3
Toinen tapa valmistaa lyijyfluoridia on vetyfluoridin neutralointi lyijy(II)hydroksidin, lyijykarbonaatin tai lyijymonoksidin avulla.[1][2]
- Pb(OH)2 + 2 HF → PbF2 + 2 H2O
Käyttö
Lyijyfluoridin pääasiallinen käyttökohde on eräiden lasilaatujen valmistus. Sitä käytetään muun muassa matalassa lämpötilassa sulavan lasin, lähi-infrapunasäteilyä absorboivan lasin valmistukseen kuituoptiikkaa varten ja säänkestävän lasin valmistukseen. Muita käyttökohteita ovat fluksina alumiinin metallurgiassa, tuikeilmaisimet, lyijypinnoitus, mietona fluorausreagenssina ja akut.[1][2]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Dayal T. Meshri: Fluorine Compounds, Inorganic, Lead, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Viitattu 29.12.2011
- ↑ a b c d e f g h Dodd S. Carr: Lead Compounds Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 29.12.2011
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 915. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 26.03.2011. (englanniksi)