Lê Ðức Thọ

Nykymaailmassa Lê Ðức Thọ on aihe, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosikymmeninä. Lê Ðức Thọ on herättänyt suurta keskustelua maailmanlaajuisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan, sen vaikutuksesta politiikkaan ja talouteen. Tässä artikkelissa analysoimme perusteellisesti Lê Ðức Thọ:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen, mukaan lukien sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tutkimme Lê Ðức Thọ:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Lê Ðức Thọ vuonna 1973

Lê Đức Thọ (14. lokakuuta 1911 – 13. lokakuuta 1990) oli vietnamilainen kapinallinen, kenraali ja poliitikko.

Lê Đức Thọ oli perustamassa Indokiinan kommunistipuoluetta 1930. Ranskalaiset siirtomaaisännät vangitsivat hänet yhdeksitoista vuodeksi. Vapauduttuaan 1945 hän nousi Vietnamin vapautusliikkeen Việt Minhin kärkipaikoille. Geneven konferenssin jaettua Vietnamin kahtia 1954 jälkeen hän kuului Pohjois-Vietnamin politbyroohon, ja 1956 hän johti Vietkongin joukkoja Vietnamin sodassa.

Nobel-palkinto

Vuonna 1969 Lê Đức Thọ ja Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger aloittivat rauhanneuvottelut, jotka johtivat neljä vuotta myöhemmin allekirjoitettuun Pariisin rauhansopimukseen. Sopimus johti tulitaukoon Vietnamin sodassa ja Yhdysvaltojen vetäytymiseen Vietnamista. Vuoden 1973 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiinkin molemmille pääneuvottelijoille. Lê Đức Thọ kuitenkin kieltäytyi palkinnosta ja muistutti, ettei hänen kotimaassaan ole vielä rauhaa. Tällöin hänestä tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Nobelin rauhanpalkinnosta vapaaehtoisesti kieltäytynyt.[1][2] Myöskään Kissinger ei vastaanottanut palkintoaan henkilökohtaisesti ja halusi palauttaa sen myöhemmin.[3] Yhdysvaltojen joukot vetäytyivät Vietnamista maaliskuussa 1973. Sodankäynti jatkui silti kiivaana, sillä Etelä- ja Pohjois-Vietnamin joukkojen välisissä yhteenotoissa kuoli keskimäärin 2980 ihmistä kuukaudessa tulitauosta huolimatta.[4] Tulitaukoa seurannut vuosi 1974 oli sodan raskain ihmisuhrien määrässä mitattuna. Sota päättyi 30. huhtikuuta 1975, kun pohjoisvietnamilaiset joukot valtasivat Etelä-Vietnamin pääkaupungin Saigonin.[5]

Lähteet

  1. ↑ Huom. Vuoden 1935 rauhanpalkinto myönnettiin saksalaiselle pasifistille ja toisinajattelijalle Carl von Ossietzkylle, ja vuoden 2010 palkinto kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle, mutta heitä ei päästetty ottamaan niitä vastaan.
  2. ↑ Rothman, Lily: Why a Nobel Peace Prize Was Once Rejected Time.com. Julkaistu 9.10.2015. Viitattu 13.10.2017
  3. ↑ Lundestad, Geir: The Nobel Peace Prize, 1901-2000 Nobelprize.org. Viitattu 13.10.2017
  4. ↑ 1973: Cease-fire goes into effect History.com. Viitattu 13.10.2017
  5. ↑ 1973: U.S. withdraws from Vietnam History.com. Viitattu 13.10.2017
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–19251901: Dunant, Passy

1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen

1925: Chamberlain, Dawes
1926–19501926: Briand, Stresemann

1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit

1949: Boyd Orr
1951–19751950: Bunche

1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō

1975: Saharov
1976–20001976: B. Williams, Corrigan

1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja

2000: Kim
2001–2001: YK, Annan

2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

2024: Nihon Hidankyō