Maailman ammattiyhdistysten liitto

Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Maailman ammattiyhdistysten liitto, joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi sen vaikutuksesta eri alueilla. Maailman ammattiyhdistysten liitto on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja tutkijoiden sekä suuren yleisön kiinnostusta sen tärkeyden ja merkityksen vuoksi tämän päivän yhteiskunnassa. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Maailman ammattiyhdistysten liitto:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen nykyiseen vaikutukseen. Aiheeseen liittyen tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä, jotta saadaan kattava ja täydellinen visio aiheesta. Lisäksi tarjotaan pohdiskeluja ja johtopäätöksiä, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun syventääkseen ymmärrystä Maailman ammattiyhdistysten liitto:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.

Maailman ammattiyhdistysten liitto (engl. World Federation of Trade Unions eli WFTU) on kansainvälinen ammattiliittojen keskusjärjestö. Se perustettiin vuonna 1945 tehtävänään koota ammattiliitot yhdeksi kansainväliseksi järjestöksi.

Maailman ammattiyhdistysten liitto on keskeinen kansainvälisen kommunismin apujärjestö.[1]

Historiaa

WFTU perustettiin vuonna 1945 Lontoon ja Pariisin kokouksissa. Sen jäsenmäärä oli tuolloin yli 50 miljoonaa. Suomalainen SAK liittyi WFTU:un vuonna 1947, mutta erosi siitä vuonna 1951.[2] Muutaman länsimaiden ammattiliitto erosi Marshall-avun aiheuttamien kiistojen vuoksi vuonna 1949 ja perusti Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (engl. International Confederation of Free Trade Unions, ICFTU). WFTU muodostui pääasiassa myönteisesti kommunistipuolueeseen suhtautuneista ammattiliitoista. Kylmän sodan aikana, WFTU oli usein Neuvostoliittoa myötäilevä järjestö[3]. Myös Jugoslavia ja Kiina olivat järjestössä mukana, mutta erosivat järjestöstä, kun niiden hallitukset ideologisesti erosivat Neuvostoliitosta. WFTU on menettänyt kannatustaan kommunistihallitusten kaaduttua Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa, ja monet sen entisistä liitoista ovat liittyneet ICFTU:een. WFTU:n pääkonttorit olivat Prahassa, Tšekissä, nykyisin pääkonttori sijaitsee Ateenassa, Kreikassa.

Nykytilanne

WFTU:n jäsenmäärä on 129 miljoonaa, 130 maassa (2004). WFTU pitää neuvoa-antavaa asemaa talous-ja sosiaalineuvostossa YK:ssa, ILO, UNESCO, FAO.

Toiminta

Järjestö on keskittynyt nykyisin kolmannen maailman ammattiliittojen järjestämiseen. Tavoitteena on taistella imperialismia, rasismia, kapitalismia vastaan ja puolustaa täystyöllisyyttä, sosiaalista turvallisuutta, terveydenhoitoa ja ammattiliittojen oikeuksia. WFTU jatkaa toimintaansa järjestämällä konferensseja, painamalla julisteita ja valmistaa koulutusmateriaalia. Osana kansainvälistä toimintaa WFTU kehittää kumppanuutta kansallisten ja teollisten ammattiliittojen kanssa maailmanlaajuisesti tunnettujen kansainvälisten ja alueellisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen kanssa kuten Afrikkalainen ammattiliittojen järjestön (OATUU), Kansainvälinen arabimaiden ammattiliitojen järjestön (ICATU), Latinalaisen Amerikan ammattiliittojen unionin kongressin (CPUSTAL) ja Yleisen ammattiyhdistysten liiton (CIS) kanssa.

Johtajuus

Pääsihteerit

1945: Louis Saillant ( Ranska)
1969: Pierre Gensous ( Ranska)
1978: Enrique Pastorino ( Uruguay)
1982: Ibrahim Zakaria ( Sudan)
1990: Aleksanteri Žarikov ( Venäjä)
2005: George Mavrikos ( Kreikka)
2022: Pambis Kyritsis ( Kypros)

Presidentit

1945: Walter Citrine ( Yhdistynyt kuningaskunta)
1946: Arthur Deakin ( Yhdistynyt kuningaskunta)
1949: Giuseppe Di Vittorio ( Italia)
1959: Agostino Novella ( Italia)
1961: Renato Bitossi ( Italia)
1969: Enrique Pastorino ( Uruguay)
1975: Sándor Gáspár ( Unkari)
1989: Indrajit Gupta ( Intia)
1990: Ibrahim Zakaria ( Sudan)
1994: Antonio Neto ( Brasilia)
2000: K. L. Mahendra ( Intia)
2005: Shaban Assouz[4] (Baathistinen Syyria Syyria)
2016: Mzwandile Makwayiba ( Etelä-Afrikka)

Kokoukset

Ei. Päivämäärät Paikka
I 25. syyskuuta - 9. lokakuuta 1945 Pariisi  Ranska
II 29. kesäkuuta-9. heinäkuuta 1949 Milano  Italia
III 10.–21. lokakuuta 1953 Wien  Itävalta
IV 4.–15. lokakuuta 1957 Leipzig  Saksan demokraattinen tasavalta
V 4.–15. joulukuuta 1961 Moskova  Neuvostoliitto
VI 8.–22. lokakuuta 1965 Varsova  Puolan kansantasavalta
VII 17.–26. lokakuuta 1969 Budapest  Unkarin kansantasavalta
VIII 15.–22. lokakuuta 1973 Varna  Bulgarian kansantasavalta
IX 16.–22. huhtikuuta 1978 Praha  Tšekkoslovakia
X 10.–15. helmikuuta 1982 Havanna  Kuuba
XI 16-22 syyskuuta 1986 Itä-Berliini  Saksan demokraattinen tasavalta
XII 13.–20. marraskuuta 1990 Moskova  Neuvostoliitto
XIII 22-26 marraskuuta 1994 Damaskos Syyrian lippu Syyria
XIV 25-28 maaliskuuta 2000 Delhi  Intia
XV 1.-3. joulukuuta 2005 Havanna  Kuuba
XVI 6.–10. huhtikuuta 2011 Ateena  Kreikka
XVII 5.-7. lokakuuta 2016 Durban  Etelä-Afrikka
XVIII 6-8. toukokuuta 2022 Rooma  Italia

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. ↑ Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991, s. 212. (Strategia ja toiminta) Tampere: Gummerus Kustannus, 2006. ISBN 951-20-6548-7
  2. ↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 403-404. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4
  3. ↑ Richard Felix Staar, Foreign policies of the Soviet Union, Hoover Press, 1991, ISBN 0817991026, s.84
  4. ↑ Trade unionist leader Muhammad Shaban Azouz dies idcommunism.com. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)