Maatalouslomittaja

Nykymaailmassa Maatalouslomittaja on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Ilmestymisestään lähtien Maatalouslomittaja on herättänyt keskusteluja, kiistoja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä, motivoinut asiantuntijoita ja kiinnostuneita syventämään opintojaan ja ymmärrystään. Tässä artikkelissa tutkimme Maatalouslomittaja:een liittyviä eri ulottuvuuksia ja näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja sektoreilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Poikkitieteellisellä lähestymistavalla lähestymme Maatalouslomittaja:tä eri näkökulmista ja tarjoamme kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä tänään niin paljon kiinnostusta herättäneestä aiheesta.

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Maatalouslomittaja on kunnan palkkaama työntekijä, joka hoitaa maatilaa sillä välin kun maatalousyrittäjä on sairaus- tai vuosilomalla. Maatalouslomitusta on ohjattu lainsäädännöllä vuodesta 1978 alkaen [1]. Nykyinen laki on vuodelta 2008 [2]. Lain mukaan lomittajan tehtävänä on huolehtia maatilan karjatalouteen kuuluvista ja muista maatalousyrityksen hoitoon liittyvistä välttämättömistä tehtävistä.

Tärkein ja yleensä aina ajankohtainen lomittajan työ on karjanhoito eli eläinten ruokinta ja muu hoito. Merkittävin maatalouslomituksen kohde on maidontuotanto. Maatalouslomitusta ei myönnetä kaikkiin kotieläintalouden tuotantosuuntiin, ei esimerkiksi porotalouteen.

Maatalouslomitusta myönnetään myös MYEL-vakuutetulle kasvinviljelytilalle. Sijaisapulomitukseen voi tarvittaessa kuulua viljan- ja heinänviljelytehtäviä, mutta ei metsätaloustyötä.

Maatalouslomittaja on usein moniosaaja. Päivittäiseen työhön kuuluu jatkuva eläinten havainnointi ja tarkkailu, ja lomittajan tulee osata tunnistaa eläimen terveydentilan muutokset ja kiimakierrot. Ongelmatilanteisiin on osattava reagoida nopeasti ja vastuullisesti. Myös erilaisten maatalouskoneiden kuten traktorin käyttö erilaisine lisälaitteineen on arkipäivää maatalouslomittajien työssä.

Maatilojen tuotantosuuntien erikoistuminen sekä tietotekniikan ja muun automaation lisääntyminen vaativat myös lomittajilta erikoisosaamista. Lomittajan tulee osata käyttää tietotekniikkaa esimerkiksi karjan ruokinta- ja lypsymuutoksissa tai maatilan tuotantotoiminnan häiriöttömyyden seurannassa. Vuonna 2006 istunut Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti maatalouslomittajien työajan ja pätevyysvaatimusten tarkistamista[3].

Lähteet

  1. ↑ Laki maatalousyrittäjän vuosiloman ja sijaisavun järjestämisestä (102/1978) Edita Publishing Oy. Viitattu 8. toukokuuta 2007.
  2. ↑ Lomituspalvelulaki (1231/2008) Edita Publishing Oy. Viitattu 7. toukokuuta 2007.
  3. ↑ [http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/07/hl1153118802006/passthru.pdf Maatalouslomituksen kehittämismahdollisuuksia selvittävä työryhmä] Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 7. toukokuuta 2007.

Aiheesta muualla