Maija Karhi

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Maija Karhi:n kiehtovaan maailmaan. Uppoudumme sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä matkalle, jonka avulla voimme ymmärtää Maija Karhi:n tärkeyden eri alueilla. Tutkimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen vaikutusta populaarikulttuuriin ja sen merkitystä historiassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla saamme selville, kuinka Maija Karhi on muokannut maailmaamme ja on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe tänään. Valmistaudu täydelliseen uppoutumiseen Maija Karhi:n universumiin ja kaikkiin sen puoliin.

Maija Karhi
Maija Karhi Turun kirjamessuilla 2008.
Maija Karhi Turun kirjamessuilla 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1932
Turku
Kuollut28. toukokuuta 2018 (86 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Lauri Kärävä ( 1958;  1996)
Näyttelijä
Palkinnot

Parhaan naispääosan Jussi
1954 Kun on tunteet
Parhaan naissivuosan Jussi
1963 Vaarallista vapautta

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Maija Karhi, oik. Karhi-Kärävä,[1] aik. Kärävä[2] (18. maaliskuuta 1932 Turku – 28. toukokuuta 2018 Helsinki)[3] oli suomalainen näyttelijä. Hän näytteli 1950-luvulla Mauno Mannisen Intimiteatterissa ja kuului Suomen Kansallisteatteriin ja naisteatteri Raivoisien Ruusujen perustajajäseniin.[4]

Maija Karhi kävi Teatterikoulun vuosina 1950–1953 ja sai heti valmistuttuaan kiinnityksen Intimiteatteriin. Samalla kurssilla Karhin kanssa opiskelivat muiden muassa Marita Nordberg ja Pentti Siimes.[5] Karhi tunnettiin ennen kaikkea teatterinäyttelijänä, mutta hän näytteli myös elokuvissa. Hänen ensimmäinen elokuvatyönsä oli 19-vuotiaana Ritva Arvelon sijaisnäyttelijänä Matti Kassilan elokuvassa Radio tekee murron.[6]

Karhi sai elokuvarooleistaan kaksi Jussi-palkintoa: naispääosa-Jussin Erik Blombergin elokuvasta Kun on tunteet (1954) ja naissivuosa-Jussin Veikko Itkosen elokuvasta Vaarallista vapautta (1962).[7]

Karhin äiti oli näyttelijä Kirsti Karhi, isä teatterinjohtaja Akseli Karhi (k. 1943) ja puoliso hallitusneuvos Lauri Kärävä (k. 1996).[7][8]

Karhi kuoli lyhyen sairauden jälkeen 86-vuotiaana Helsingissä 28. toukokuuta 2018.[9]

Filmografia

Lähteet

  1. ↑ Maija Karhi Elonetissä.
  2. ↑ Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 705
  3. ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 279–280. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
  4. ↑ Yle Radio 1 - Viikon taiteilija (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Suvi Kerttula: Anja Pohjola ja Maija Karhi: "Pitää hyväksyä, että tässä vanhetaan". Ilta-Sanomat 16. syyskuuta 2017, Plus-liite s. 25. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  6. ↑ Suominen, Raili: Maija ja kaksi Jussia Turun Sanomat. 7.4.2000. Viitattu 12.9.2008.
  7. ↑ a b Arja Aho, "Viis rypyistä kunhan pää pysyy klaarina", Helsingin Sanomat 14.2.2012, sivu D 7
  8. ↑ Linnavuori, Matti: Maija Karhilla on tarina otteessaan. Satakunnan Kansa. 10.11.2008. Arkistoitu 6.12.2013.
  9. ↑ Näyttelijä Maija Karhi on kuollut – oli perustamassa naisten omaa teatteria Yle Uutiset. 28.5.2018. Viitattu 28.5.2018.

Kirjallisuutta

  • Valkonen, Kaija (toim.), Karhi, Maija: Samppanjaluonne, minäkö? Tammi, 2008. ISBN 9789513143695
  • Varjola, Markku: ”Mustaa huumoria ja valittua realismia”, Maija Karhin haastattelu, Filmihullu 3/2009.

Aiheesta muualla