Maksanruskea

Tässä artikkelissa tutkimme lisää Maksanruskea:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Yhteiskunnan edetessä ja kehittyessä Maksanruskea:stä on tullut huomiota ja pohdintaa vaativa keskipiste. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Maksanruskea:n eri puolia ja ulottuvuuksia ja selvitämme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Tämän artikkelin historiasta tulevaisuuteen, tämä artikkeli perehtyy Maksanruskea:een tarjotakseen täydellisen ja rikastuttavan näkökulman tähän aiheeseen, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi.

Vaaleasävyinen maksa tummankeltaisin silmin ja tummansävyinen maksa vaaleankeltaisin silmin.

Maksanruskea (myös suklaanruskea, maksa, suklaa, ruskea) koira on syvän suklaanruskea vaaleanruskein, vihertävänkeltaisin tai keltaisin silmin. Iho on ruskea[1]. Geneettisesti maksanruskea koira on musta, jonka eumelaniini jyvästyy poikkeavalla tavalla B-lokuksen bb-genotyypin vaikutuksesta ja heijastaa valoa eri tavalla näyttäen siksi ruskealta.

Termiä maksa voidaan käyttää myös viittaamaan kuviollisen koiran eumelaniinin sävyyn erotuksena mustasta, sinisestä ja liilasta: esimerkiksi ”merkkivärinen maksa” viittaa merkkiväriseen koiraan, jonka eumelaniini on maksanväristä.

B-lokus

Maksapohjainen resessiivinen keltainen labradorinnoutaja.

Koiran B-lokuksen geeni on TYRP1 (Tyrosinase Related Protein 1). Sama geeni aiheuttaa ruskeaa väristystä useissa muissa lajeissa kuten hiirillä ja kissoilla.[1]

Koiran B-lokuksesta tunnetaan neljä alleelia: mustan eumelaniinin mahdollistava dominoiva BB ja kolme B-alleelin suhteen resessiivistä mutaatiota, BS, Bd ja Bc. Lisäksi geenissä saattaa esiintyä muita, harvinaisia mutaatioita. Kaikki B-lokuksen tunnetut mutaatioalleelit tuottavat minä tahansa yhdistelminä maksanruskean eumelaniinin, ja niihin viitataan usein yksinkertaisemmin yhteisnimityksellä Bb.[1]

Maksagenotyyppi näkyy myös resessiivisillä keltaisilla ja punaisilla koirilla ihon ruskeana värityksenä.[1]

B-lokuksen mutaatioita esiintyy lukuisilla koiraroduilla, etenkin lintukoirilla ja harvinaisempana myös muilla.[1]

Maksapohjaiset väritykset

Merkkivärinen punamerlenvalkea catahoulankoira. Merlekuvio ei näy merkkikuvion feomelaniinialueilla.
  • homotsygoottinen D-tekijä (dd) maksalla pohjalla tuottaa liilan eli isabellan värityksen
  • M- eli merletekijä tuottaa punamerlen värityksen.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e The B Locus in Dogs homepage.usask.ca. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)


Aiheesta muualla