Nykymaailmassa Musta (koiraväri) on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Musta (koiraväri) on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla joko sen merkityksen vuoksi tämän päivän yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään tai historialliseen merkitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Musta (koiraväri):een liittyvää yksityiskohtaisesti sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Tulemme selvittämään, kuinka Musta (koiraväri) on muokannut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua, sekä sen heijastuksen tulevaisuuteen. Valmistaudu syventymään Musta (koiraväri):n syvälliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin ja löydä kaikki näkökohdat, jotka tekevät tästä aiheesta tutkimisen ja pohdinnan arvoisen.
Musta koiravärinä viittaa kokomustaan koiraan. Väritys voi syntyä geneettisesti kahdella eri tavalla, joiden fenotyypit eivät kuitenkaan eroa toisistaan mitenkään.
Termiä musta voidaan käyttää myös viittaamaan kuviollisen koiran eumelaniinin sävyyn erotuksena maksanruskeasta, sinisestä ja liilasta: esimerkiksi ”merkkivärinen musta” (black and tan) viittaa merkkiväriseen koiraan, jonka eumelaniini on mustaa.
Väritykseltään mustan koiran karvapeite on sysimusta, kirsu, silmänympärykset ja anturat ovat mustanharmaat. Väritystä voi olla vaikea erottaa erityisen tummasta sinisestä, tällöin väri voidaan määritellä esimerkiksi koiran sukupuun tai jälkeläisten perusteella: kaksi diluuttiväristä (sinistä tai liilaa) voi yhdessä tuottaa vain diluuttivärisiä pentuja.
Geneettisesti musta koira on aina E_ tai Em_ (E-lokus sallii eumelaniinin tuotannon), lisäksi joko aa (resessiivinen musta: A-lokus ei määrää feomelaniinia lainkaan) tai BK_ (dominanttimusta: B-lokus korvaa kaiken A-lokuksen määräämän feomelaniinin eumelaniinilla).
Useimmat kokomustat-, -maksanväriset, -siniset ja -liilat koirat ovat genotyypiltään dominanttimustia. Dominanttimustan koiran värityksen tuottaa K-lokuksen dominoivin alleeli B. Dominanttimusta genotyyppi (KB_) on epistaattinen eli peittävä A-lokuksen suhteen.
K-lokuksen B-alleelia esiintyy yli 50 koirarodulla. Joillain roduilla B on K-lokuksen ainoa alleeli, ja väritys on aina musta, elleivät B-, D-, tai E-lokuksien resessiiviset tekijät muunna sitä.[1]
Dominanttimustan luultiin ensin liittyvän A-lokukseen. 2000-luvun alussa tehdyt tutkimukset vahvistivat dominanttimustan olevan epistaattisen A-lokuksen suhteen, ja tekijälle nimettiin oma lokus, K (blacK).[1]
Hiljattain tunnistettu cockerspanielilla esiintyvä E-lokuksen alleeli h tuottaa yhdessä dominanttimustan genotyypin kanssa dominokuviota muistuttavan värityksen.[2] Toistaiseksi kyseessä on ainoa geenitekijä, joka muuttaa geneettisesti dominanttimustan yksilön fenotyyppiä olematta sen suhteen täysin epistaattinen.
Resessiivinen musta on melko harvinainen väritys koirilla, mutta sitä esiintyy varmuudella ainakin saksanpaimenkoirassa. Resessiivinen musta syntyy, kun koiralla on A-lokuksessa homotsygootti aa-genotyyppi. Mustan värityksen tuottava a-alleeli on lokuksen resessiivisin alleeli, mistä johtuu värityksen nimitys. Lokuksen yleisemmät alleelit tuottavat esimerkiksi soopeli-, riista- ja merkkiväritykset.