Nykymaailmassa Mannasuurimo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Mannasuurimo on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tämä ilmiö on herättänyt laajaa keskustelua ja analyyseja eri aloilla, mikä on johtanut lukuisiin artikkeleihin, joissa pyritään tutkimaan ja selittämään sen monia puolia. Tässä mielessä Mannasuurimo-aiheen käsittelemisen tärkeys piilee sen kyvyssä herättää pohdintoja, herättää kysymyksiä ja saada aikaan parempaa ymmärrystä sen merkityksestä nykyään.
Mannasuurimot eli mannaryynit[1] (vehnäsuurimot) ovat viljavalmiste. Mannasuurimot valmistetaan erottamalla vehnänjauhatuksen yhteydessä karkeat ydinrakeet mannasuurimoiksi. [2] Niitä käytetään yleisimmin puurojen, vellien ja erilaisten jälkiruokien valmistukseen tai leivonnaisten kuohkeuttamisessa. Ne on säilytettävä kuivassa ja viileässä, suojassa voimakkailta hajuilta. Mannasuurimoiden keittoaika vaihtelee tyypeittäin ja on keskimäärin 5–10 minuuttia.
Mannaryyneiksi kutsuttiin alkuaan ojasorsimon jyvistä valmistettuja suurimoita, joita tuotettiin varsinkin Puolassa ja Itämerenmaakunnissa.[3][4] Ojasorsimoa ei viljelty, vaan se kasvoi luonnonvaraisena kosteissa notkelmissa. Jyviä kerätessä alle levitettiin kangas ja kasveja ravisteltiin. Irronneet jyvät olivat pienempiä kuin hirssinjyvät, ja kun niiden ruskeat siemenkuoret poistettiin, saatiin niiden vaaleankeltainen hirssin kaltainen väri esiin. Suomessa 1920-luvulla mannaryynit tehtiin vehnästä.[5]