Tässä artikkelissa tutkimme Ojasorsimo-aihetta perusteellisesti, jotta voimme tarjota laajan ja yksityiskohtaisen kuvan tästä asiasta. Analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä sekä sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tarjotaksemme lukijalle täydellisen käsityksen Ojasorsimo:stä. Kautta tekstin käsitellään erilaisia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin kokonaisvaltaisen ja selventävän näkemyksen tarjoamiseksi.
Ojasorsimo | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Sorsimot Glyceria |
Laji: | fluitans |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ojasorsimo (Glyceria fluitans) on heinäkasvien heimoon ja sorsimoiden sukuun kuuluva eurooppalainen kasvilaji. Se on Suomen sorsimoista yleisin.
Ojasorsimo on monesti vedessä kasvava monivuotinen ruohokasvi, jonka korret voivat kasvaa jopa metrin korkuisiksi. Leveät lehdet voivat kasvaa hyvin pitkiksi varsinkin kelluessaan veden pinnalla; myös kasvin tieteellinen lajinimi fluitans tarkoittaa kelluvaa.[2]
Ojasorsimo kukkii kesä-heinäkuussa. Suuri röyhykukinto voi olla jopa puoli metriä pitkä; sen kolmen senttimetrin mittaisissa haaroissa voi olla yli kymmenen kukkaa. Tavallisesti violetit heteet ovat kahden millimetrin mittaisia.[2]
Ojasorsimo kasvaa kosteassa maaperässä, kuten rannoilla, lammikoissa ja ojissa.[2] Se esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa. Laji on yleinen Etelä-Suomessa ja esiintyy Oulun korkeudelle saakka.[3]
Ojasorsimon jyvät ovat maukkaita ja niitä on käytetty mannasuurimoina.[2]