Tässä artikkelissa puhumme Marco Aurelio Soto:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Marco Aurelio Soto on aihe, joka on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä, sillä sen vaikutus ja merkitys ovat kiistattomia yhteiskunnan eri alueilla. Marco Aurelio Soto on ollut sen ilmestymisestä tähän päivään asti tutkimuksen, analyysin ja keskustelun kohteena, mikä on auttanut meitä ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja laajuutta. Tässä artikkelissa tutkimme Marco Aurelio Soto:een liittyviä eri näkökohtia ja käsittelemme kaikkea sen historiasta sen nykyiseen vaikutukseen. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Marco Aurelio Soto | |
---|---|
![]() Marco Aurelio Soto piirroksessa. |
|
Hondurasin presidentti | |
27. elokuuta 1876 – 19. lokakuuta 1883
|
|
Edeltäjä | José María Medina |
Seuraaja | Luis Bográn |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. marraskuuta 1846 Tegucigalpa, Honduras |
Kuollut | 25. helmikuuta 1908 (61 vuotta) Pariisi, Ranska |
Ammatti | lakimies, poliitikko |
|
Marco Aurelio Soto (13. marraskuuta 1846 Tegucigalpa, Honduras – 25. helmikuuta 1908 Pariisi, Ranska) oli hondurasilainen poliitikko, joka oli maan presidenttinä 1876–1883.
Soto syntyi Tegucigalpassa 1846. Hän muutti perheensä kanssa Guatemalaan 1857. Hän valmistui San Carlos de Guatemalan yliopistosta ja oli lakimiehenä vuodesta 1867. Soto aloitti poliittisen uransa Guatemalassa Miguel Garcia Granadosin hallinnossa 1870-luvun alussa ja oli edelleen Guatemalan hallinnossa Justo Rufino Barriosin aikana.[1]
Hondurasin presidentti José María Medina joutui eroamaan 1876 Guatemalan painostuksesa. Medina nimesi 27. elokuuta Soton seuraajakseen, väliaikaiseksi presidentiksi. Virallisesti Soto valittiin presidintiksi 30. toukokuuta 1877. Toiselle kaudelle Soto valittiin helmikuussa 1881.[1] Soton aikana Hondurasissa toteutettiin monia taloudellisia, koulutuksellisia ja hallinnollisia uudistuksia.[2] Soto siirsi maan pääkaupungin Tegucigalpaan, ja hänen aikanaan perustettiin muun muassa Hondurasin kansalliskirjasto ja -arkisto sekä posti- ja rahalaitos.[3]
Soto oli presidenttinä Guatemalan Barriosin tuella. Hän menetti kuitenkin tukensa 1883 ja joutui eroamaan.[2] Hondurasin kansalliskongressi hyväksyi Soton eronpyynnön lokakuussa. Valta oli ollut jo toukokuusta Enrique Gutiérrez Lozanon johtamalla ministerineuvostolla, kun Soto oli lähtenyt Yhdysvaltoihin. Hän asettui asumaan Pariisin, mutta pyrki uudestaan politiikkaan vuoden 1902 vaaleissa.[1] Soto jäi äänestyksessä kolmanneksi Manuel Bonillan ja Juan Ángel Ariasin jälkeen kolmanneksi.[3] Soto vetäytyi tämän jälkeen lopullisesti politiikasta ja palasi Pariisiin, missä kuoli 1908.[1]