Maria (alkemisti)

Maailma on täynnä mysteereitä ja ihmeitä, ja Maria (alkemisti) on täydellinen esimerkki siitä. Maria (alkemisti) on muinaisista ajoista lähtien vanginnut ihmiskunnan huomion ja mielikuvituksen, synnyttänyt keskusteluja, teorioita ja loputonta tutkimusta. Tässä artikkelissa tutkimme Maria (alkemisti):n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle kiehtovalle matkalle, kun selvitämme Maria (alkemisti):tä ympäröiviä salaisuuksia ja uteliauksia ja selvitämme, miksi se on edelleen yleismaailmallinen kiinnostava aihe.

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Osin huonoa ja epäselvää käännöstä.
Maria Juutalainen
Kaiverrus Maria Profeetasta Michael Maierin kirjassa Symbola Aurea Mensae Duodecim Nationum (1617).
Kaiverrus Maria Profeetasta Michael Maierin kirjassa Symbola Aurea Mensae Duodecim Nationum (1617).
Henkilötiedot
Syntynytn. 1. vuosisata–200-luku
Aleksandria
Ammatti alkemisti
Koulutus ja ura
Tunnetut työt Marian aksiooma
Opettaja Pseudo-Demokritos

Maria (myös Maria Juutalainen, Maria Heprealainen, Maria Profeetta, lat. Maria Prophetissa, Maria Prophetissima; n. 1. vuosisata–200-luku) oli alkemisti, joka eli Egyptissä. Hän kehitti menetelmiä ja laitteita, joita käytettiin vuosisatojen ajan.[1] Hänen kerrotaan havainnoineen metallien hapettumista ja päätelleen tämän prosessin voivan johtaa halvempien metallien muuttumiseen kullaksi.[1]

Elämä

Useimmat historioitsijat pitävät Mariaa ensimmäisenä todellisena alkemistina, joka ei ole myyttinen hahmo. Ensisijainen lähde ”Maria Juutalaisen” olemassaololle alkemian yhteydessä on kreikkalais-egyptiläinen alkemisti Zosimos Panopolislainen (200–300-luku jaa.), joka kirjoitti vanhimmat olemassa olevat alkemian kirjat.[2] Hän kuvaili useita Marian kokeita ja välineitä. Hänen kirjoituksissaan Maria mainitaan melkein aina eläneenä menneisyydessä, ja häntä kuvataan ”yhdeksi viisaista”.

Zosimoksen mukaan Maria perusti alkemistisen akatemian Egyptin Aleksandriaan, ja väitteiden mukaan menestyi erinomaisesti transmutaatioprosessissa. Zosimos kirjoitti lyhyen teoksen, joka keskittyi kokonaan hänen filosofiaansa. Muita juutalaisia ​​hellenistisiä alkemisteja tunnetaan, mutta vain Maria juutalaisen maine kesti sekä arabien että eurooppalaisen alkemian.[3]

Georgios Synkellos, 700-luvulla elänyt bysanttilainen kronikoitsija, esitteli Marian Demokritoksen opettajana, jonka hän oli tavannut Memfiissä Egyptissä Perikleen aikana. 900-luvulla elänyt Ibn al-Nadimin Kitāb al-Fihrist mainitsi Marian yhdeksi 52 tunnetuimmista alkemistista ja sanoi, että hän kykeni valmistamaan caput mortuumia eli purppuraa pigmenttiä. Varhaiskeskiaikainen alkemiallinen teksti, joka liitettiin muuten tuntemattomaan ”Morienus Romanukseen”, kutsui häntä ”Profeetta Mariaksi”, ja arabit tunsivat hänet ”Platonin tyttärenä” - nimeä, jota länsimaisissa alkemiallisissa teksteissä käytettiin valkoisesta rikistä.[4]

Teokset

Marian kirjoittamista kreikankielisistä teoksista on säilynyt vain katkelmia Zosimoksen, Pseudo-Olympiodoroksen ja muiden myöhempien kirjailijoiden tekeminä lainauksina.[5] Useita hänen tekstejään on säilynyt arabiankielisinä kirjoituksia, osa niistä myös latinalaisina käännöksinä; näitä ovat:

  • Risālat Māriyya bint Sāba al-malik al-Qibṭī ilā Āras ("Saban , Kopti" tyttären Marian kirje Arasille, joka tunnetaan myös nimellä Risālat Māriyya ilā Aras wa-su'āluhu wa-jawābuhā Lahu (”Marian kirje Arasille, hänen kysymyksensä ja hänen vastauksensa hänelle”). Tämä teos käännettiin latinaksi nimellä Practica Mariae profhetissae sororis Moysi.[6]
  • ”Marian ja viisaiden kirja”[7]
  • ”Kruunun kirje ja vastasyntyneen vauvan luominen”[8]

Keksinnöt

Tribikos.
Alkemistien käyttämä balneum Mariae eli Bain-Marie, teoksessa Coelum philosophorum, Philip Ulstad, 1528.

Marian työt tunnetaan Zosimoksen kirjoituksista. Zosimos mainitsi Marian – Agathodaimonin, Pseudo-Demokritoksen ja Hermes Trismegistoksen lisäksi – kuvauksissaan tietyistä laitteista, kuten tribikoksesta, kerotakiksesta ja bain-mareista. Mutta hänen osuutensa näiden kehittämisessä ovat kiistanalaisia ja epäselviä.[9]

Kerotakis

Kerotakis on tärkein Marian keksinnöistä, se on palautusjäähdytyslaite, jota käytetään lämmittämään alkemiassa käytettyjä aineita ja keräämään niiden höyryjä [10] . Se on ilmatiivis säiliö, jonka päälle on ripustettu kuparilevy. Jotta laite toimisi oikein, kaikkien liitosten oli oltava tyhjiötiiviitä. María tutki arseenin, elohopean ja rikkihöyryjen vaikutuksia metalleihin, pehmentäen ja kyllästäen niitä väreillä. Kerotakis oli kolmion muotoinen paletti, jota taiteilijat käyttivät pitämään vaha- ja pigmentiseoksensa lämpiminä. María käytti samaa palettia metallien pehmentämiseen ja kyllästämiseen värillä. Kerotakisista tuli nimi hänen koko refluksointilaitteelleen, joka koostui pallon tai sylinterin puolipallon muotoisella kannella tulen päälle. Rikki-, elohopean- tai arseenisulfidiliuokset kuumennettiin astiassa, joka oli sijoitettu lähelle pohjaa. Lähellä sylinterin yläosaa, kannesta ripustettuna, oli kuparin ja lyijyn (tai muiden metallien) seoksesta valmistettu lastalla, joka oli tarkoitus käsitellä. Kun rikkiä tai elohopeaa keitettiin, höyry kondensoitui sylinterin yläosaan ja neste valui takaisin jatkuvatoimisesti. Rikkihöyryt tai kondensaatti reagoivat metalliseokseen, jolloin muodostui musta sulfidi ("Black of Mary"), jonka piti edustaa transmutaation ensimmäistä vaihetta. Epäpuhtaudet kerättiin seulalle, kun taas jäännös (musta rikki) palasi pohjalle. Pitkäaikainen kuumennus tuotti kullan kaltaisen metalliseoksen, joka riippuu käytetyistä metallien ja elohopean tai rikin yhdisteistä. "Black of Mary" on myös nimetty, kyseessä on musta sulfidipinnoite metallille, joka on valmistettu kerotakisten prosessilla. Kerotakia käytettiin myös kasviöljyjen, kuten ruusun eteerisen öljyn, uuttamiseen. Maria ja hänen kollegansa uskoivat, että kerotakisissa tapahtuva reaktio oli mystinen uudelleenmuodostus maan suolistossa tapahtuneesta kullan muodostumisprosessista. Hänen suosikki kalsinointiyhdisteensä oli realgar, arseenisulfidista koostuva oranssinpunainen mineraali, jota esiintyy usein kultakaivoksissa. Myöhemmin tätä instrumenttia muokkasi saksalainen Franz von Soxhlet, joka loi vuonna 1879 hänen nimeään kantavan laitteen, Soxhlet-laitteen.

Tribikos

Tribikos oli eräänlainen kolmevartinen alembic, jota käytettiin tislaamalla puhdistettujen aineiden saamiseksi. Ei tiedetä, keksikö Maria sen, mutta Zosimoksen mukaan laitteen ensimmäisen kuvaus on Marian kirjallisissa teksteissä. Sitä käytetään edelleen kemian laboratorioissa. Kirjoituksissaan (Zosimoksen lainaama) Maria suosittelee, että putkien valmistukseen käytettävä kupari tai pronssi olisi paistinpannun paksuista ja että putkien ja tistimen pään väliset liitokset tiivistetään jauhotahnalla. [11]

Bain-marie

Marian nimi liitetään vesihauteen nimitykseen bain-marie, sekä alkemistien käyttämiin tislaus- ja hapetuslaitteistoihin. Nimitystä käytetään sekä prosessista että laitteistosta. Termiä käytetään edelleen ruoanlaitossa. Bain -marie käyttää lämpöä ympäröivästä astiasta vedestä pitääkseen tasaisen lämpötilan, kuten kaksoiskattila.[12][13]

Lähteet

  1. ↑ a b Jone Johnson Lewis: Mary the Jewess, First Known Alchemist Thought CO. 2019. Viitattu 15.4.2023.
  2. ↑ The secrets of alchemy. Chicago: The University of Chicago Press, 10 December 2012. ISBN 978-0-226-92378-9 (englanniksi)
  3. ↑ Cohen, Stephen Michael: Maria the Jewess The Jewish Women’s Archive. 2021-6-25. Viitattu 8.12.2024.
  4. ↑ Alic, Margaret: El legado de Hipatia: historia de las mujeres en la ciencia desde la antigüedad hasta fines del siglo XIX. Siglo XXI, 2005. ISBN 9682316820 Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
  5. ↑ Ullmann 1972, s. 182.
  6. ↑ Ullmann 1972, s. 183; Raggetti 2022, s. 23.
  7. ↑ Raggetti 2022, s. 23.
  8. ↑ Raggetti 2022, s. 23. Translated by Holmyard 1927.
  9. ↑ Maria – ancient alchemist britannica.com.
  10. ↑ Partington, J. R.: History of Alchemy and Early Chemestry*. Nature, January 1947, 159. vsk, nro 4029, s. 81–85. PubMed:20281228 doi:10.1038/159081a0 ISSN 1476-4687 S2CID:4093076 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Taylor, Frank Sherwood: Alchemists, Founders of Modern Chemistry, s. 38–39. Kessinger, January 1992. ISBN 978-1-56459-002-2 Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Matteo Martelli: Maria’s Practica in Early Modern Alchemy brill.com. Viitattu 15.4.2023.
  13. ↑ Mary Jewess encyclopedia.com.