Mariankatu (Tampere)

Tässä artikkelissa tutkimme Mariankatu (Tampere):n vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Analysoimme kuinka Mariankatu (Tampere) on ollut ratkaisevassa roolissa nykyisten trendien kehityksessä ja miten sen vaikutus on tunkeutunut eri alueille populaarikulttuurista politiikkaan. Lisäksi tarkastelemme lähemmin Mariankatu (Tampere):n perintöä ja sitä, miten se on muokannut tapaamme havaita ympärillämme olevaa maailmaa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Mariankatu (Tampere):n merkitystä ja sen merkitystä nykyisessä tilanteessa.

Jugendtyylinen Marjatan sairaala Mariankadun ja F. E. Sillanpään kadun kulmauksessa.

Mariankatu on pohjois-eteläsuuntainen katu Tampereen keskustassa. Mariankadun ja Pirkankadun risteyksen itäpuolella sijaitsee Kaakinmaan kaupunginosa, länsipuolella valtakunnallisesti merkittävä Pyynikinrinteen alue. Pohjoisessa Mariankatu ulottuu jonkin verran Amurin puolelle, Puutarhakatuun asti, jonka jälkeen katulinja jatkuu jalankulun ja pyöräilyn väylänä. Etelässä Mariankatu päättyy Pyynikin ulkoilualueelle Koulukadun kentän ja Pyhäjärven tuntumaan.[1][2][3][4]

Kaavoitushistoria ja nimi

Mariankatu nimettiin ja merkittiin kaupungin asemakaavaan vuonna 1896. Aluksi se ulottui Pirkankadulta (silloiselta Kauppakadulta) etelään Tiiliruukinkadulle asti. Hallituskadun ja Tiiliruukinkadun välinen katuosuus piirrettiin asemakaavakarttaan jo vuonna 1866, mutta kadulla ei ollut vielä silloin nimeä. Kadunnimi Mariankatu viittaa keisari Aleksanteri II:n puolisoon Maria Aleksandrovnaan. Se muodosti aikanaan nimiparin läheisen Aleksanterintorin eli nykyisen Pyynikintorin kanssa.[5][6]

Vuonna 1936 katu laajeni Pirkankadun pohjoispuolelle, kun entinen Särkänkatu (alun perin Toinen Amurinkatu) liitettiin Mariankadun osaksi.[7]

Tampereella toteutettiin 1930-luvulla suuri kadunnimiuudistus, jonka yhteydessä käytiin keskustelua myös siitä, pitäisikö Venäjän vallan aikaan viittaavat kadunnimet muuttaa. Mariankadun uudeksi nimeksi ehdotettiin Ilveskatua. Lopulta Mariankatu ja Aleksanterinkatu saivat kuitenkin säilyttää vanhat nimensä.[8][9]

Mariankadun entinen nimikilpi. Kolmikielisiä kadunnimikylttejä käytettiin Tampereella vuosina 1903–1917.[10]

Puistoja ja rakennuksia

Mariankadun varrella on mäntyvaltainen Marianpuisto sekä kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti merkittävä Pyynikin kirkkopuisto, joka on kaupungin vanha hautausmaa. Kadun pohjoisosassa, Pirkankadun ja Puutarhakadun välissä, on lisäksi pieni Taidemuseonpuisto, joka liittyy Tampereen taidemuseota ympäröivään viheralueeseen.[2][11][12][13]

Pyynikin kirkkopuiston länsilaidalla, Mariankadun ja F. E. Sillanpään kadun kulmassa, on vanha sairaalarakennus. Tästä Marjatan sairaalaksi kutsutusta talosta (1913) on käytetty myös rinnakkaisnimeä Marian sairaala. Arkkitehti Lambert Petterson suunnitteli talon alun perin Tampereen synnytyslaitokseksi, mutta 1960-luvulla se muutettiin vanhusten sairaalaksi. Nykyään rakennus on asuinkäytössä.[2][14][15]

Mariankadun eteläpäässä sijaitsee palatsimainen Pyynikinlinna (1924), jonka on suunnitellut Jarl Eklund. Talo edustaa 1920-luvun klassismia ja kuuluu tyylisuunnan hienoimpiin edustajiin Tampereella. Rakennuksessa toimii Emil Aaltosen museo. Pyynikinlinnan läheisyydessä, Mariankatu 41:ssä, on myös Birger Federleyn suunnittelema, rakennustaiteellisesti ja maisemallisesti merkittävä Elevhemmet vid svenska samskolan (1926).[16][17][18]

Lähteet

  1. ↑ Keskustan pyörätiet ja -parkit (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki, 2018. Viitattu 1.3.2019.
  2. ↑ a b c Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 1.3.2018. Tampere: Tampereen kaupunki. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 1.3.2019.
  3. ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012 (PDF) s. 60. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 1.3.2019.
  4. ↑ Pyynikinrinne Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Helsinki: Museovirasto. Viitattu 1.3.2019.
  5. ↑ Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet, s. 21, 68, 71. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9
  6. ↑ Helen, Olli & Seppänen, Jouko: Tampere kartalla, s. 76–77, 102–103. Tampere: Tampere-Seura, 2015. ISBN 978-952-5558-23-4
  7. ↑ Louhivaara 1999, s. 71.
  8. ↑ Louhivaara 1999, s. 22, 27, 71.
  9. ↑ Niemelä, Jari: Aleksanteria haluttiin muistaa hyvistä töistään kadunnimellä. Tammerkoski, 2013, nro 4, s. 6–7.
  10. ↑ Lönnroth, Harry: The Languages of the Factory City. – Tampere – City of the Rapids, s. 108. (Toim. Mari Lind, Kimmo Antila & Antti Liuttunen; käänt. Johanna Järvinen & Jussi Niemi) Tampere: Tampere Museums, 2014. ISBN 978-951-609-504-5 (englanniksi)
  11. ↑ Marianpuistosta kaadetaan koivuja 21.4.2017. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 1.3.2019.
  12. ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (PDF) kortti 9: Pyynikin kaupunkiympäristö; kortti 11: Pyynikin kirkkopuisto ympäristöineen. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 1.3.2019.
  13. ↑ Tampereen taidemuseon alueen sekä Pyynikintorin yleinen kansainvälinen suunnittelukilpailu 15.12.2016–15.3.2017: Kilpailuohjelma (PDF) s. 16, 35. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 1.3.2019.
  14. ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, kortti 11: Pyynikin kirkkopuisto ympäristöineen.
  15. ↑ Nupponen, Sakari: Ennen ja nyt: Tällä talolla on monta nimeä ja käyttöä Tamperelainen. 17.5.2013, päivitetty 19.5.2013. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 1.3.2019.
  16. ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, kortti 9: Pyynikin kaupunkiympäristö; kortti 12: Eteläpuiston–Koulukadun kaupunkiympäristö.
  17. ↑ Pyynikinlinna Tampere: Emil Aaltosen museo. Viitattu 1.3.2019.
  18. ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 103, 111. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1