Marit Bergman

Nykymaailmassa Marit Bergman on erittäin tärkeä aihe ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Marit Bergman on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tiettyjen tieteenalojen kehityksen kannalta tärkeän merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Marit Bergman:n eri puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja tarjoamaan laajemman ja kattavamman kuvan Marit Bergman:stä.

Liv-Marit Bergman
Henkilötiedot
Syntynyt21. toukokuuta 1975
Muusikko
Taiteilijanimi Marit Bergman
Aktiivisena 1992–
Tyylilajit pop, poprock
Soittimet kitara, piano
Yhtyeet Candysuck, Chihuahua, My Orchards
Levy-yhtiöt Sony BMG

Liv-Marit Bergman (s. 21. toukokuuta 1975) on ruotsalainen muusikko. Bergman on julkaissut kolme sooloalbumia, jotka ovat menestyneet erinomaisesti hänen kotimaassaan. 1990-luvulla Bergman soitti riot grrl punk -yhtye Candysuckissa. Lisäksi hän on esiintynyt ja levyttänyt muutamissa muissa musiikkiprojekteissa. Bergman on kotoisin Rättvikistä, mutta asuu nykyään Tukholmassa.

Marit Bergmanin soolodebyyttialbumi 3.00 A.M. Serenades julkaistiin vuonna 2002 hänen oman levy-yhtiönsä Sugartoy Recordingsin kautta. Kriitikot ylistivät albumia ja BMG julkaisi sen uudelleen seuraavana vuonna. Bergman palkittiin vuoden naisartistina P3 Guld -gaalassa 2003.

Toinen albumi Baby Dry Your Eye ilmestyi maaliskuussa 2004. Se nousi suoraan Ruotsin albumilistan ykköseksi ja sai myös suurta suosiota kriitikoilta.[1] Bergman sai viisi Grammis-ehdokkuutta ja voitti kaksi sarjaa: vuoden säveltäjä ja vuoden naisartisti. Lisäksi hän sai kaksi P3 Guld -palkintoa: vuoden naisartisti ja ”Guldmicken” eli vuoden live-esiintyjä.

Vuonna 2005 julkaistiin live-DVD Live at Rival. Kolmas sooloalbumi I Think It's a Rainbow julkaistiin syyskuussa 2006. Tammikuussa 2007 Elle-lehti valitsi Bergmanin vuoden parhaiten pukeutuvaksi naiseksi.

Suomessa Bergman on konsertoinut kolmesti: The Cardigansin lämmittelijänä vuonna 2003, Tavastia-klubilla syksyllä 2006[2] sekä Pietarsaaressa kesällä 2007.[3]

Bergman on aiemmin ollut toimittajana Darling-aikakauslehdessä. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjaan Pilluparvi artikkelin tyttöbändeistä.[4]

Diskografia

Albumit

EP:t

  • From Now On (2003)
  • It Would Have Been Good (2003)
  • Can I Keep Him? (2004)

Singlet

  • Waste More Time (2002)
  • To Brazil (2002)
  • This Is the Year (2002)
  • Adios Amigos (2004)
  • I Will Always Be Your Soldier (2004)
  • No Party (2006)
  • Eyes Where Blue (2006)
  • Mama, I Remember You Now (2007)
  • Dra åt helvete (2015)

DVD:t

  • Live at Rival (2005)

Lähteet

  1. ↑ Marit Bergman – Baby Dry Your Eye Homeenter Musicclub. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7.8.2007.
  2. ↑ Marit Bergman klubikeikalle Helsinkiin Nyt-liite. 15.9.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.8.2007.
  3. ↑ Viikon ohjelma Jakobs dagar – Jaakon päivät. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 7.8.2007.
  4. ↑ Skugge, Linda & Olsson, Belinda & Zilg, Brita (toim.): Pilluparvi. ((Fittstim, 1999.) Kääntöpiiri) Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-199-0

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marit Bergman.