Marja Mattlar

Marja Mattlar:n maailmassa on laaja valikoima aiheita, keskusteluja ja mielipiteitä, jotka pyörivät niiden merkityksen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen ympärillä. Marja Mattlar on jo pitkään ollut mielenkiinnon ja keskustelun kohteena, joka on synnyttänyt loputtomasti tutkimusta, analyyseja ja pohdiskeluja sekä akateemisella alalla että suurella yleisöllä. Sen vaikutus ulottuu monille eri aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan, joista jokainen tuo ainutlaatuisen näkökulman Marja Mattlar:n merkitykseen ja merkitykseen jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Marja Mattlar:n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan, tavoitteenamme tarjota panoraamanäkymä sen monimutkaisuudesta ja vaikutuksesta elämäämme.

Marja Helena Mattlar (o.s. Pispa s. 3. joulukuuta 1953 Helsinki[1]) on suomalainen laulaja ja lauluntekijä.

Mattlar asuu Hartolan Vuorenkylässä. Hänen varsinainen levytysuransa alkoi vuonna 1992, jolloin ranskalainen folkmuusikko Gabriel Yacoub tarjoutui tekemään hänen kanssaan yhteistyötä. Esikoisalbumi Pariisi–Vuorenkylä tehtiin Pariisissa ja ilmestyi vuonna 1993. Ranskalainen Buda Musique -levy-yhtiö julkaisi suomenkielisen albumin ympäri maailman.[2]

Mattlar on saanut kiitosta omaehtoisesta tyylistään ja rohkeista sanoituslähtöisistä kappaleistaan. Hän on tehnyt poikkeuksellisen pitkän uran suhteellisen tuntemattomana trubaduurina. Poikkeuksellista on myös se, että suurin osa hänen julkaisemistaan albumeista ovat omakustanteita. Mattlar on maininnut, että hyvät arviot kriitikoilta ovat mahdollistaneet taiteilija-apurahojen saamisen, jotka vastaavasti ovat antaneet hänelle mahdollisuuden taiteelliseen vapauteen.[3]

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtye on tehnyt Mattlarin musiikkia tunnetuksi levyttämällä hänen kappaleensa ”Lintu”, ”Kehtolaulu” ja ”Elinkautinen”. Viimeisin oli ennenjulkaisematon ilmestyessään yhtyeen Rajaportti-albumilla. Mattlar on tehnyt yhteistyötä myös venäläis-ukrainalaisen Kauan-yhtyeen kanssa.

Mattlarille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[4]

Diskografia

  • Pariisi–Vuorenkylä (1993)
  • Lumi (1996)
  • Marja Mattlar Belgiassa (live, 1998)
  • Vesi (2000)
  • Lintu – vuodet 1991–2001 (kokoelma, 2002)
  • Tuli (2003)
  • Polku (2007)
  • Vuorenkylässä (live, 2008)
  • Varhaisten parhaita (kokoelma, 2010)
  • Kuu (2012)

Lähteet

  1. ↑ Kuusi levyä, kolme poikaa 15.11.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.3.2015.
  2. ↑ Riihiranta, Lilli: Laulaja Marja Mattlar hillostaa kuulijaansa palavin tuntein. Helsingin Sanomat, 15.12.1996, s. 62. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ Laitinen, Kikka: Sielua hivelevän musiikin ystäville, Selvis 4/2000.] (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.

Kirjallisuutta

  • Tapio Mattlar (toim.): Marja Mattlar - musiikkiura omin päin. MM-Music, 2013. ISBN 9789529323180

Aiheesta muualla