Mary Beard

Tässä artikkelissa analysoimme perusteellisesti Mary Beard:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Mary Beard on herättänyt keskustelua ja kasvavaa kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Seuraavilla riveillä tutkimme Mary Beard:n eri puolia sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutuksiin arkielämän eri alueilla. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Mary Beard:stä, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta.

Mary Beard
Henkilötiedot
Koko nimi Winifred Mary Beard
Syntynyt1. tammikuuta 1955
Much Wenlock, Shropshire, Iso-Britannia
ArvonimiOBE
Koulutus ja ura
Tutkinnot Newnham College, Cambridgen yliopisto
Opinnot tohtori 1982
Instituutti Newnham College, Cambridgen yliopisto
Tutkimusalue Antiikintutkimus
Palkinnot Wolfsonin historiapalkinto
Asturian ruhtinattaren palkinto
Aiheesta muualla
Mary Beard: A don’s life

Mary Beard (s. 1955) on brittiläinen antiikintutkija, joka on julkaissut myös yleistajuisia tietokirjoja antiikin Roomasta[1] ja esiintynyt monissa televisio-ohjelmissa.[2][3] BBC:n sarjan Kulttuurien juurilla esittelyssä häntä kuvattiin Britannian suosituimpiin julkkisälyköihin kuuluvaksi antiikin historian professoriksi.[4]

Beard julkaisi 1970-luvulla merkittäviä tutkimusartikkeleita Rooman valtakunnan historiasta, vuonna 1980 tutkimuksen Vestan neitsyistä ja 1982[5] väitöskirjan Rooman tasavallan valtionuskonnosta. Hän oli Cambridgen yliopiston Newnham Collegessa ensin opiskelija, myöhemmin opettajana.[2]

Beard luennoi King’s College Londonissa 1979–1983 ja palasi Cambridgeen vuonna 1984, missä hän sai antiikintutkimuksen professuurin vuonna 2004. Vuonna 2008 hän oli vieraileva professori Berkeleyssä.[6]

Ensimmäisessä yksin kirjoittamassaan kirjassa vuonna 1989 Beard kertoi niksejä työssäkäkyvälle äidille. 1980-luvun lopussa hän alkoi kirjoittaa myös London Review of Booksiin ja Times Literary Supplementiin. Pompejista kertova kirja vuonna 2008 oli ensimmäinen suuri menestys.[2] Arvioiden mukaan hän osaa poikkeuksellisen hyvin yhdistää ammatillisen osaamisen kykyyn kertoa suurelle yleisölle tutkimusaiheidensa merkityksestä ja mielenkiintoisuudesta.[6] Hän on päässyt korjaamaan myös yleisiä harhaluuloja: Colosseum-teoksessa kerrotaan, että aikalaislähteissä ei ole tietoa siitä, että siellä olisi syötetty kristittyjä leijonille, eivätkä roomalaiset kutsuneet sitä Colosseumiksi vaan Amfiteatteriksi. Nykyinen Parthenon taas on 1920-luvulla rakennettu epätarkka rekonstuktio alkuperäisestä.[3]

Teokset

  • The state religion in the Late Roman Republic : a study based on the works of Cicero. 1982 (väitöskirja)
  • (Michael Crawfordin kanssa): Rome in the Late Republic. 1985
  • The Good Working Mothers Guide. 1988.
  • (John Hendersonin kanssa): Classics: A Very Short Introduction. 1995
  • The Invention of Jane Harrison. 2000
  • (John Hendersonin kanssa): Classical Art from Greece to Rome. 2001
  • The Parthenon. 2002
  • (Keith Hopkinsin kanssa): The Colosseum. 2005
  • The Roman Triumph. 2007
  • Pompeii: The Life of a Roman Town. 2008
  • Laughter in Ancient Rome: On Joking, Tickling, and Cracking Up. 2014
  • SPQR. A History of Ancient Rome. 2015
  • Women & Power: A Manifesto. 2017

Lähteet

  1. ↑ Tim Adams: Mary Beard: ‘Everyone is policing everything, and the left are just as bad as the right’ The Guardian. 19.3.2023. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Charlotte Higgins: The cult of Mary Beard The Guardian. 2018. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Beard Mary 1955– Contemporary Authors, New Revision Series. Encyclopedia.com. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa Yle. 2018. Viitattu 6.4.2023.
  5. ↑ The state religion in the Late Roman Republic iDiscover, University of Cambridge, Libraries. Viitattu 8.4.2023 (englanniksi)
  6. ↑ a b Mary Beard Laureates: Princess of Asturias Awards. 2016. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla