Mekan valloitus

Mekan valloitus on islaminuskoon kuuluva tarina, joka kertoo Muhammedin paluusta voittajana kotikaupunkiinsa, josta hänet oli kahdeksan vuotta aikaisemmin karkotettu. Muhammed valloitti Mekan 11. tammikuuta vuonna 630 jaa.^[1] lähdettyään valloitusretkelle 10. päivä ramadania vuonna 8 AH.^[2] Valloitusta kutsutaan nimellä Fatah-e-Mubeen ('Mahtava voitto').

Mekan valloituksesta kertoi ensimmäisen kerran Muhammedin elämäkerran kirjoittaja Ibn Ishaq (k. 767), jonka kadonnutta teosta referoi Ibn Hisham 800-luvun alussa.^[3] Ei-islamilaiset aikalaislähteet eivät tunne tapahtumaa.^[4]

Ibn Hisham kuvaa tapahtumia seuraavasti. Vuonna 628 mekkalainen heimo Quraish ja muslimiyhteisö Medinassa allekirjoittivat kymmenvuotisen välirauhan, joka tunnetaan nimellä Hudaybiyyahin sopimus (arab. صلح الحديبية‎).^[5] Muhammed oli tarvinnut sopimusta, koska halusi tehdä pyhiinvaelluksen Mekkaan, mikä oli kuitenkin estetty. Sopimusehtoihin kuului oikeus pyhiinvaellukseen.^lähde?

Sopimuksen ehtojen mukaan arabiheimot saivat vapaasti liittoutua kumman tahansa osapuolen kanssa. Jos jokin heimoista joutuu hyökkäyksen kohteeksi, liittoutuneella heimolla on oikeus vastata samalla mitalla. Tämän seurauksena Banū Bakr liittyi Quraishiin ja Banū Khuza'a Muhammedin joukkoihin. He elivät rauhassa, mutta islamia edeltävään aikaan ulottuvat motiivit aiheuttivat vihamielisyyttä. Banū Bakr ei välittänyt sopimuksesta ja hyökkäsi Banū Khuza'aa vastaan paikassa nimeltä Al-Wateer 8. päivä sha'ban-kuukautta. Quraish auttoi Banū Bakria. Vihollistensa painostamana Khuza'a etsi turvapaikkaa, mutta Bakrin päällikkö Nawfal ei kunnioittanut hyväksyttyjä perinteitä.^lähde?

Muhammed katsoi, että hyökkäys hänen kanssaan liittoutunutta heimoa vastaan rikkoi rauhansopimuksen, joka siten oli rauennut. Muhammed katsoi nyt olevansa muodollisesti vapaa valloittamaan vanhan kotikaupunkinsa.^[6]

Quraishin johtaja Mekassa Abu Sufyan ibn Harb aisti, että tasapaino oli kallistunut Muhammedin eduksi ja että Quraish ei ollut tarpeeksi vahva pysäyttämään muslimeja valloittamasta Mekkaa. Abu Sufyan matkusti Medinaan ja yritti elvyttää sopimuksen. Vierailunsa aikana Ali ja hänen oma tyttärensä Ramlah, joka oli nyt yksi Muhammedin vaimoista, torjuivat hänet. Vaikka Muhammed kieltäytyi sopimuksesta ja Abu Sufyan palasi Mekkaan tyhjin käsin, yritys vaikutti siihen, että valloitus tapahtui ilman taistelua.^lähde?

Muhammed kokosi joukkoihinsa noin 10 000 miestä ja marssi kohti Mekkaa.^[2] Abu Sufyan matkusti Mekan ja Muhammedin välillä, yrittäen päästä sopimukseen. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa, missä kolme muslimia ja 12–13 monijumalaista sai surmansa. Sitten monijumalaiset pakenivat.^[7]

Valloituksen aattona Abu Sufyan kääntyi muslimiksi.^[8] Kun al-Abbas vaati Abu Sufyania kääntymään islamiin tai tämän kaula katkaistaisiin, Abu Sufyan lausui uskontunnustuksen. Muhammed puolestaan julisti Abu Sufyanin talon turvapaikaksi:^[9]

»Se, joka astuu sisään Abu Sufyanin taloon, on turvassa. Se, joka laskee aseensa, on turvassa. Se, joka lukitsee hänen ovensa, on turvassa".^[9]»

Hän julisti myös:

»Allah on tehnyt Mekasta turvapaikan silloin, kun Hän loi Taivaat ja Maan ja Mekka säilyy turvapaikkana Ylösnousemuksen päivään saakka Allahin suoman hyvyyden pyhyyden takia. Siellä taisteleminen ei ollut sallittua kenellekään ennen minua eikä siitä tule sallittua kenellekään minun jälkeeni ja se oli sallittua minulle vain hetken. Sen metsästettäviä eläimiä ei tulisi jahdata eikä sen puita tulisi kaataa tai sen kasvillisuutta tai ruohoa kiskoa juurineen tai sen useimpia asioita saa poimia paitsi, jos ilmoittaa siitä julkisesti."^[10]»

Muhammed määräsi hävitettäviksi Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi:^[11]

»Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista.»

Ihmiset kerääntyivät Kaaban luo ja Muhammed puhui:

»Ei ole muuta jumalaa kuin Allah. Hänellä ei ole kumppania. Hän on pitänyt lupauksensa orjalleen, auttanut häntä ja voittanut kaikki konfederaatit. Muistakaa, että jokainen etuoikeus, suvun tai omaisuuden kautta, katoaa, paitsi Kaaban huoltajuus ja veden tarjoaminen pyhiinvaeltajille. Muistakaa, että veriraha jokaisesta tapetusta on sata kamelia. Quraishilaiset, totisesti Jumala on vienyt tietämättömyyden ajan ylpeytenne ja ylpeytenne sukulinjaanne, koska kaikki ihmiset ovat Aatamin jälkeläisiä ja Aatami luotiin savesta.^[12]»

Sitten Muhammed kääntyi ihmisiin ja sanoi: "Oi Quraish, miten minun tulisi kohdella teitä?" Ja he vastasivat: "Armolla, oi Allahin profeetta. Odotamme sinulta vain hyvää." Muhammed julisti: "Puhun teille samoin sanoin kuin Yusuf puhui veljilleen. Tänä päivänä teitä vastaan ei ole moitteita. Menkää, sillä olette vapaita."^[13][14] Muhammedin arvovalta kasvoi mekkalaisten antautumisen jälkeen. Tiedustelijat ympäri Arabiaa tulivat Medinaan hyväksymään hänet.

Jumalan profeetta määräsi kymmenen ihmistä tapettavaksi: Ikrimah ibn Abu Jahl, Abdullah ibn Saad ibn Abu Sarh, Habbar bin Aswad, Miqyas Subabah Laythi, Huwairath bin Nuqayd, Abdullah Hilal ja lisäksi neljä naista, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä tai kiusanneet häntä.^[15] Heitä kaikkia ei kuitenkaan tapettu. Muun muassa Ikrima kääntyi islamiin ja armahdettiin.^[16]

Kertomus Mekan valloituksesta perustuu Ibn Ishaqin (k. 767) kadonneeseen teokseen, jota referoi Ibn Hisham 800-luvun alussa ja Tabari 900-luvulla.^[3] Ei-islamilaiset aikalaislähteet eivät tunne tapahtumaa.^[4] Patricia Crone on kirjassaan Meccan Trade and the Rise of Islam (1987) todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei tunneta missään historiallisessa lähteessä ennen 700-lukua.^[4] Ensimmäinen maininta Mekasta on vuodelta 746 ja karttoihin se ilmestyy 900-luvulla.^[17] Mekkaa ei liioin tunneta ennen 700-lukua pyhiinvaelluskohteena. ^[18]

Robert M. Kerr katsoo, että Muhammedin elämäkerrassa on paljon sellaista, joka voi olla muistumaa aivan muista tapahtumista. Esimerkiksi Mekan valloitus tammikuussa 630 voi liittyä keisari Herakleioksen saapumiseen Jerusalemiin maaliskuussa 630, jolloin hän palautti Pyhän ristin Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon.^[19][20]

Ibn Hishamin ja monien hadithien kuvaus Mekan luonnosta ei vastaa todellisuutta.^[21] Kuvaus, jonka mukaan "Sen metsästettäviä eläimiä ei tulisi jahdata eikä sen puita tulisi kaataa tai sen kasvillisuutta tai ruohoa kiskoa juurineen" ^[22]ei sovi karuun autiomaaympäristöön, joka Mekkaa ympäröi, ei liioin Ibn Hishamin kuvaus Mekasta paikkana, jossa "kasvoi puita ja oli runsaasti vettä".^[23]

• Hidžra (islam)
• Muhammedin historiallisuus

• Crone, Patricia: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987. ISBN 1-59333-102-9
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
• Kerr, Robert M.: Zur mohammedanischen Frage - Aus einem Leben: Dictung und Wahrheit. Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 17-98. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
• Sarris, Peter: Empires of Faith. The Fall of Rome to the Rise of Islam, 500-700. Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-967535-7
• Townsend, Peter: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. Peter Townsend, 2018. ISBN 978-0-6483132-0-5