Meksikongofferikilpikonna

Aihe Meksikongofferikilpikonna on laajalti tunnettu ja siitä keskustellaan nykyään. Siitä lähtien, kun ihmiset alkoivat puhua Meksikongofferikilpikonna:stä, se on herättänyt suurta kiinnostusta ja on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa analysoimme Meksikongofferikilpikonna:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Lisäksi tutkimme Meksikongofferikilpikonna:n ympärillä olevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Meksikongofferikilpikonna
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Heimo: Maakilpikonnat Testudinidae
Suku: Gofferikilpikonnat Gopherus
Laji: flavomarginatus
Kaksiosainen nimi

Gopherus flavomarginatus
Legler, 1959

Katso myös

  Meksikongofferikilpikonna Wikispeciesissä
  Meksikongofferikilpikonna Commonsissa

Meksikongofferikilpikonna (Gopherus flavomarginatus)[2] on maakilpikonniin kuuluva matelijalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Meksikosta.

Koko ja ulkonäkö

Meksikongofferikilpikonna on Pohjois-Amerikan kilpikonnista suurin ja sen kilpi voi kasvaa 16–40 cm pitkäksi ja ne saavuttavat 35–100 kg painon. Naaraat ovat koiraita kookkaampia. Meksikogofferinkilpikonnan kilpi on päältä litteä ja etuosastaan kapeampi kuin takaosastaan. Kilpi on ruskea ja sen reunat ovat keltaiset. Kilpi koostuu levyistä, joiden keskustat ovat tummat. Lajin raajat ovat väriltään keltaiset tai ruskeat ja vatsa on keltainen.[1][3][4]

Levinneisyys ja elintavat

Meksikongofferikilpikonnaa tavataan Meksikosta Chihuahuan, Coahuilan ja Durangon osavaltioista. Lajin elinympäristöä ovat aavikon pensaikot ja ruohoa kasvavat alueet. Laji kaivaa aavikon hiekkaan käytäviä, jotka voivat olla kaksi metriä syviä ja kymmenen metriä pitkiä. Meksikongofferikilpikonnat viettävät niissä suurimman osan ajastaan. Käytävät suojaavat kilpikonnaa aavikon voimakkailta lämpötilavaihteluilta ja pedoilta. Marraskuulta huhtikuulle laji on horroksenkaltaisessa tilassa. Meksikongofferikilpikonnan ravintoa on erityisesti galletaheiniin kuuluva Pleuraphis mutica, mutta se syö myös muita kasveja esimerkiksi mehikasveja ja kaktusten hedelmiä. Matelijan parittelukausi kestää toukokuulta heinäkuulle ja naaraat munivat kesäkuusta elokuulle. Munia on useimmiten 6–18. Meksikongofferikilpikonna voi elää 70-vuotiaaksi. Populaatioissa naaraita on enemmän kuin koiraita.[1][3][4]

Meksikongofferikilpikonna luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi ja kannan kooksi arvioidaan 2 500 yksilöä ja kanta on vähenevä. Tärkeimmät uhat kannalle ovat pyydystäminen ravinnoksi ja elinympäristön häviäminen, koska karjaa laidunnetaan ruohomailla.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kiester, A.R., Palomo-Ramos, R., Ríos-Arana, J. & Goode, E.V.: Gopherus flavomarginatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Komission asetus (EU) N:o 750/2013, annettu 29 päivänä heinäkuuta 2013 , luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 muuttamisesta Euroopan komissio. Viitattu 23.1.2021.
  3. ↑ a b John Legler, Richard C. Vogt: The Turtles of Mexico, s. 220-227. Univ of California Press, 2013. ISBN 978-0-520-26860-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Neil McDonald: Gopherus flavomarginatus Animal Diversity Web. Viitattu 23.1.2021.