Meriasteri
Tässä artikkelissa tutkimme Meriasteri:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Meriasteri on edelleen ajankohtainen ja jatkuvasti kehittyvä aihe nykymaailmassa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla tarkastelemme sen historiaa, sen eri näkökulmia ja sen vaikutusta eri alueilla. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Meriasteri tarjoaa ja rikastuttaaksesi tietoamme tästä jännittävästä aiheesta.
| Meriasteri | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Asterit Aster |
| Laji: | tripolium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Meriasteri (Aster tripolium, syn. Tripolium vulgare) on sinipunakukkainen merenrannoilla ja aroalueilla kasvava asterikasvi. Suomessa se on tavanomainen rannikoiden laji.
Ulkonäkö ja koko
Kaksivuotinen tai lyhytikäisesti monivuotinen meriasteri kasvaa 10–60 cm korkeaksi. Juurakko on vahvarakenteinen. Turpea varsi on kalju tai miltei kalju ja usein väriltään punertava. Kierteisesti olevat lehdet ovat pystyjä ja möyheitä. Alimmat lehdet ovat ruodillisia, ylimmät ruodittomia ja sepiviä. Lehtien lapa on tasasoukka tai suikea ja ehyt- tai nirhalaitainen. Huiskilomaisesti olevat mykerökukinnot ovat 2–3 cm leveitä ja vaaleansinipunaisia, sinisiä tai harvoin valkoisia. Mykerön kehtosuomut ovat pyöreäkärkisiä. Kielimäisiä laitakukkia on 10–30 kappaletta, kielet ovat 10–15 mm pitkiä. Kehräkukat ovat keltaisia torvikukkia. Meriasteri kukkii Suomassa kesäkuusta syyskuulle. Siemen kehittyy litteään, karvaiseen pähkylään, jonka pappus on hapsihaiveninen.[2][3]
Levinneisyys
Meriasteria tavataan Euroopassa rannikoilla Atlantilla Portugalista Keski-Norjaan, Itämerellä, Vienanmerellä sekä Välimerellä Ranskasta Albaniaan. Paikoitellen lajia tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa myös sisämaassa. Laajemmin meriasteri kasvaa sisämaan kasvina arovyöhykkeellä Unkarista itään aina Keski-Aasiaan saakka. Paikoitellen lajia esiintyy myös idempänä aina Kiinassa ja Japanissa saakka.[4] Suomessa meriasteria esiintyy koko Suomen rannikon pituudelta, joskin Perämeren rannikolla ja monin paikoin Saaristomereltä laji on lähes kadonnut.[5]
Elinympäristö
Suomessa meriasteri on merenrantojen kasvi, jonka kasvupaikat usein peittyvät meriveden alle. Se kasvaa tavallisesti lähellä vesirajaa, etenkin kivikoissa, kallionraoissa sekä savi- ja hiesupohjaisilla niityillä.[2][3] Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Aasiassa laji kasvaa myös sisämaassa muun muassa aroilla.[4]
Lähteet
- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
- ↑ ITIS Viitattu 10.3.2011.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 408–409.
- ↑ a b Helsingin kasvit 1998, s. 22.
- ↑ a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Strandaster (Tripolium vulgare) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 2004–2010. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.3.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Meriasterin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.3.2011.