Miekkailu kesäolympialaisissa 1952
Tässä artikkelissa tutkimme Miekkailu kesäolympialaisissa 1952:n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Muinaisista ajoista lähtien Miekkailu kesäolympialaisissa 1952 on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena, ja se on kiinnittänyt kaiken ikäisten, kulttuurien ja kontekstien ihmisten huomion. Kautta historian Miekkailu kesäolympialaisissa 1952:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämämme keskeisiin osiin. Syvän ja oivaltavan analyysin avulla selvitämme Miekkailu kesäolympialaisissa 1952:tä ympäröivät mysteerit ja monimutkaisuudet ja tarjoamme laajan ja rikastuttavan näkemyksen, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa. Uppoudu tähän jännittävään löytömatkaan ja laajenna näköalojasi Miekkailu kesäolympialaisissa 1952:stä.
Helsingin kesäolympialaisissa 1952 miekkailussa kilpailtiin seitsemässä lajissa. Miehet kilpailivat sekä henkilökohtaisessa kilpailussa että joukkuekilpailussa kalvalla, säilällä ja floretilla. Naiset kilpailivat ainoastaan henkilökohtaisessa kilpailussa floretilla.
Miekkailumitaleista kilpailtiin 12 päivän ajan Espoon Westendin tennishallissa. Kilpailuihin osallistui 250 miestä ja 37 naista 32 maasta. Unkari, Ranska ja Italia olivat hallitsevat maat, sillä kaikki kultamitalit menivät näihin valtioihin.[1]
Kilpailutapahtumat
Miehet
Floretin joukkuekilpailussa Ranska ja Italia olivat ylivoimaisia. Ranskalle meni lajin mestaruus.[1] Kaikki finalistit olivat mukana myös henkilökohtaisessa kilpailussa, jonka voitti Ranskan Christian d’Oriola[2].
Kalvassa ranskalaiset epäonnistuivat yllättäen todella pahasti. Lontoon mestaruuttaan puolustaneet ranskalaiset tippuivat joukkuekilpailussa jo toisella kierroksella, eikä henkilökohtaisessa kilpailussa yksikään ranskalainen yltänyt finaalikierroksille. Italia voitti joukkuekilpailun ja henkilökohtaisen kilpailun ykkönen oli Edoardo Mangiarotti, joka oli ollut floretissakin toisena. Edoardon veli Dario sijoittui kalvassa hopealle.[2]
Italia haastoi säilässä Unkarin jota oli yrittänyt tiputtaa lajin valtaistuimelta jo neljännesvuosisadan ajan. Helsingissä kilpailu oli tasainen, mutta Unkari otti jälleen joukkuemestaruuden. Henkilökohtaisessa kilpailussa unkarilaiset veivät kolmoisvoiton järjestyksessä Pál Kovács, Aladár Gerevich ja Tibor Berczelly, joka oli ratkaissut joukkuekilpailun.[2]
Naiset
Naisten ainoassa lajissa floretissa koettiin yllätys, kun kaksinkertainen olympiavoittaja Unkarin Ilona Elek jätettiin hopealle. Italialainen Irene Camber kaatoi hänet finaalissa. Camber ei ollut yltänyt Lontoossa edes välieräkierroksille, eikä ollut olympialaisten välilläkään erityisesti kunnostautunut. Helsingissä hänet kuitenkin kruunattiin olympiavoittajana.[1]
Mitalistit
- Tilastojen lähde: [3]
Mitalitaulukko
| Sijoitus | Maa | Kulta | Hopea | Pronssi | Mitalien määrä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. |  Italia
|
3 | 4 | 1 | 8 |
| 2. | .svg){kind=small} Unkari
|
2 | 2 | 2 | 6 |
| 3. |  Ranska
|
2 | 0 | 1 | 3 |
| 4. |  Ruotsi
|
0 | 1 | 0 | 1 |
| 5. |  Sveitsi
|
0 | 0 | 2 | 2 |
| 6. |  Tanska
|
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet
- Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
- Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5
Viitteet
Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu