Tässä artikkelissa puhumme aiheesta Mimesis, aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Mimesis on viime aikoina herättänyt paljon keskustelua ja kiistaa, ja sitä on tärkeää analysoida eri näkökulmista. Mimesis on osoittautunut yleisesti kiinnostavaksi aiheeksi, joka ansaitsee tutkimisen perusteellisesti, sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen populaarikulttuurissa. Tämän artikkelin aikana analysoimme Mimesis:n eri puolia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa.
Mimesis (m.kreik. μίμησις 'jäljittely')[1] on keskeinen taiteen teorian käsite. Sillä tarkoitetaan luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin.
Platon ja Aristoteles kutsuivat mimesistä luonnon jäljittelyksi. Platonin mukaan kaikki taideteokset ovat imitointia, teokset heijastavat niiden taustalla olevia todellisia ideoita. Kaikki, minkä ihmiset näkevät, on vain etäistä heijastumaa ihanteellisista muodoista ja ajatuksista. Tällä perusteella taiteilijat ovat Platonin mielestä vain jäljitelmien jäljittelijöitä. Aristoteles puolestaan tähdensi tragedian analyysissään, että taide jäljittelee ihmisten toimintaa.[2] Aristoteles myös katsoi, että taideteos ei kopioi todellisuutta, vaan on jotain sellaista, mitä ei ole ollut aiemmin olemassa. Taideteos on kuin eliö, jossa kaikki on kohdallaan loogisessa järjestyksessä.[1]
Narratologiassa mimesis tarkoittaa näyttämistä kertomisen vastakohtana. Mimesis merkitsee kertojan poissaoloa tai vähäistä läsnäoloa.[1]
| Aiheet | |
|---|---|
| Estetiikan teoriat | |
| Esteettiset kategoriat | |
| Sovellettu estetiikka | |
| Taidefilosofit | |
| Artikkeleita aiheesta |