Montaasi

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Montaasi:tä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Montaasi on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena useilla eri aloilla, ja se on kiinnostava aihe alan tutkijoille, ammattilaisille ja asiantuntijoille. Vuosien varrella Montaasi on osoittanut merkittävän vaikutuksen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja rooliin uusien teknologioiden kehittämisessä. Tämän artikkelin avulla pyrimme analysoimaan ja ymmärtämään Montaasi:n tärkeyttä sekä sen vaikutuksia eri tietoalueisiin.

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaterminologiaa. Montaasi on myös elokuvakerho.
Elokuvan leikkauslaite

Elokuvaterminologiassa montaasi (aiemmin montaaši[1]) tarkoittaa nopeaa sarjaa otoksia, jotka muodostavat yhtenäisen tapahtumaketjun. Montaasi on kollaasin elokuvallinen vastine.

Venäläinen elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein tunnetaan montaasiteorian kehittäjänä. Hän jakoi teoriansa viiteen osaan:

  1. Metriseen montaasiin, jossa leikkaukset määrää otoksen absoluuttinen pituus.
  2. Rytmiseen montaasiin, jossa otoksen sisältö ja sen rytmi vaikuttavat sen pituuden määrittelyyn (tunnettu esimerkki on Panssarilaiva Potemkin -elokuvan porrasjakso).
  3. Tonaaliseen montaasiin, jossa otetaan huomioon niin valon määrän vaihtelut kuvassa, äänen terävyys kuin kuvan pehmeäpiirtoisuus tai terävyys (yleisesti tonaalisella montaasilla kuitenkin tarkoitetaan otoksen hallitsevan tunnetilan mukaan leikkaamista).
  4. Yläsävelmontaasiin, jossa kaikille kuvan ärsykkeille annetaan yhtäläinen asema (eri ärsykkeet ovat verrattavissa dominanttiin ja ylä- sekä alasäveliin musiikissa).
  5. Intellektuaaliseen montaasiin, jossa harkitusti älyllisiä konflikteja ja vastakkainasetteluja luoden yhdistetyt otokset pakottavat katsojan vastaanottamaan kuvien välittämän viestin älyllisellä tasolla.[2]

Eisensteinin ohella toinen 1900-luvun alun suuri venäläinen elokuvaleikkauksen kehittäjä oli Lev Kulešov, joka kokeissaan tutki ihmisen tapaa luoda valkokankaalla näkemistään peräkkäisistä otoksista mielessään tarinoita ja kokonaisuuksia.

Montaasia käytetään pitkän ajan typistämiseksi elokuvallisesti lyhyeen aikaan. Kuuluisia montaaseja ovat esimerkiksi Panssarilaiva Potemkin -elokuvan porrasjakso ja Viimeiseen hengenvetoon -elokuvan ajojakso, jolla Godard teki tunnetuksi niin kutsutun jump cutin.

Lähteet

  1. ↑ Š-kirjain – sokki ∼ šokki jkorpela.fi. Viitattu 17.1.2024.
  2. ↑ Eisenstein, Sergei: ”Neljäs ulottuvuus elokuvassa”, Elokuvan muoto, s. 145-158. Helsinki: Love Kustannus OY, 1978. ISBN 951-835-004-3