Muinaisyläsaksa

Tässä artikkelissa tutkimme Muinaisyläsaksa:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Muinaisyläsaksa:n ilmestymisen jälkeen on tapahtunut merkittävä muutos tavassa, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja ympäröivän maailman kanssa. Vuosien varrella Muinaisyläsaksa on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla kommunikaatiotavasta tapaan kuluttaa tietoa. Tässä mielessä on olennaista ymmärtää Muinaisyläsaksa:n vaikutus nykyisessä yhteiskunnassamme ja pohtia sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Seuraavilla sivuilla tarkastelemme yksityiskohtaisesti, kuinka Muinaisyläsaksa on muuttanut tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä, sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita nykymaailmalle.

Muinaisyläsaksa
Oma nimi Diutisk
Tiedot
Alue Keski-Eurooppa
Ajoitus varhaiskeskiaika
Kirjaimisto latinalainen, riimukirjoitus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
– länsigermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 goh
ISO 639-3 goh
Muinaisyläsaksan levinneisyys noin vuonna 950.

Muinaisyläsaksa (saks. Althochdeutsch) on saksan kielen varhaisin muoto, jota puhuttiin noin vuosina 750–1050.[1][2] Se on yleisnimitys usealle länsigermaaniselle murteelle, joissa oli tapahtunut yläsaksan konsonantinmuutos.

Muinaisyläsaksan varhaisvaiheessa sen päämurteita puhuttiin itsenäisissä heimokuningaskunnissa, mutta vuoteen 788 mennessä Kaarle Suuren valloitukset toivat nämä murteet yhden hallinnon alle. Tällöin kehittyi myös ranskan- ja saksankielisten alueiden raja.

Nykyaikaan säilyneet muinaisyläsaksankieliset kirjoitukset ovat luostareissa kirjoitettuja ja täten suurimmalta osalta uskonnollisia tekstejä. Varhaisimmat muinaisyläsaksankieliset tekstit, jotka ovat glossia latinankielisiin teksteihin, ovat peräisin 700-luvun jälkipuoliskolta.[2] Muinaisyläsaksaan lainattiin ja keksittiin paljon uusia sanoja vastaamaan latinankielistä kirkkosanastoa, sillä kirkko oli tärkeässä asemassa kirjoitusten luonnissa ja ajan laajassa lähetystyössä.

Lähteet

  1. ↑ Scherer, Wilhelm (1878). Zur Geschichte der deutschen Sprache (2. painos). Berlin: Weidmann.
  2. ↑ a b Penzl, Herbert (1986). Althochdeutsch: Eine Einführung in Dialekte und Vorgeschichte. Bern: Peter Lang. ISBN 3-261-04058-0.

Aiheesta muualla