Mustajalkahilleri
Nykyään Mustajalkahilleri:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Teknologian ja globalisaation myötä Mustajalkahilleri on vaikuttanut merkittävästi ihmisten elämään sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Ilmestymisestään lähtien Mustajalkahilleri on herättänyt laajaa keskustelua ja ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Mustajalkahilleri:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme, kuinka Mustajalkahilleri on muokannut käyttäytymistämme, vuorovaikutustamme ja ympäristöämme, ja pohdimme sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.
| Mustajalkahilleri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
| Suku: | Kärpät Mustela |
| Laji: | nigripes |
| Kaksiosainen nimi | |
 Mustajalkahillerin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mustajalkahilleri (Mustela nigripes) on Pohjois-Amerikassa elävä näätäeläin. Ne ovat noin 45 cm pitkiä ja painavat noin yhden kilogramman. Ne metsästävät öisin ja niiden ruokavalio koostuu lähes pelkästään preeriakoirista. Yksi mustajalkahilleriperhe voi syödä vuodessa jopa 700 preeriakoiraa. Päivisin mustajalkahillerit hakeutuvat suojaan preeriakoirien pesäkoloihin.
Mustajalkahillerit olivat harvinainen näky jo ennen kuin ne tulivat uhanalaisiksi. Ne tunnisti omaksi lajikseen vasta John James Audubon ja John Bachman vuonna 1851. Heidän havaintonsa kyseenalaistettiin, ja seuraava havainto mustajalkahillereistä tehtiin vasta yli 20 vuoden jälkeen.
Uhanalaisuus
Mustajalkahilleri julistettiin Kanadassa sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1937 ja Yhdysvalloissa uhanalaiseksi vuonna 1967. Vuonna 1986 maailmassa arveltiin olevan elossa vain 50 yksilöä. 18 niistä otettiin kiinni ja ne on saatu lisääntymään vankeudessa.
Vuodesta 1991 lähtien mustajalkahillereitä on yritetty palauttaa luontoon. Niitä on vapautettu kahdeksan osavaltion alueella Yhdysvalloissa sekä yhdessä kohteessa Meksikossa. Istutuksia on tehty 18 eri alueella, joista kolmessa mustajalkahilleripopulaatiosta on muodostunut omavaraisia. Omavaraiset populaatiot sijaitsevat Pohjois-Dakotan ja Wyomingin alueella. Kevään 2008 laskennan mukaan luonnossa elää noin 500 lisääntymiskykyistä aikuista mustajalkahilleriä.[1]
Lajin sukupuuttoon oli johtamassa sen luontaisen elinympäristön häviäminen, preeriakoirien lukumäärän raju lasku sekä taudit.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Belant, J., Gober, P. & Biggins, D.: Mustela nigripes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Mustajalkahilleri (Mustela nigripes)
- iNaturalist: Mustajalkahilleri (Mustela nigripes)
- Tunturisusi: Mustajalkahilleri (Mustela nigripes)
- ITIS: Mustela nigripes (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Mustela nigripes, black-footed ferret (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Mustela nigripes (englanniksi)
