Mustalampi (Jalasjärvi)

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Mustalampi (Jalasjärvi), joka on nykyään erittäin tärkeä ja vaikuttaa yhteiskunnan eri sektoreihin. Tutkimme sen alkuperää, historiaa ja kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Mustalampi (Jalasjärvi), jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Tällä tutkimuksella pyrimme tarjoamaan lukijoillemme syvemmän ymmärryksen Mustalampi (Jalasjärvi):stä, jotta he voivat muodostaa tietoisen mielipiteen ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun.

Mustalampi
Mustalampi heinäkuun 2012 tulvan aikaan seurakunnan leirikeskus Kesärannan rannasta kuvattuna.
Mustalampi heinäkuun 2012 tulvan aikaan seurakunnan leirikeskus Kesärannan rannasta kuvattuna.
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Kurikka
Koordinaatit 62°18′40″N, 22°50′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Mustajoki[1]
Järvinumero 42.056.1.001View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 121,8 m [1]
Pinta-ala 13,22 haView and modify data on Wikidata
Kartta
Mustalampi

Mustalampi on järvi Koskuen Mustalammin kylässä, entisen Jalasjärven kunnan eteläosassa.[1] Mustalammen laskujoki on nimeltään Mustajoki. Järveen laskee etelästä Mustaluoma,[1] joka saa vetensä Mustajärvestä. Mustalampi sijaitsee 121,8 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]

Vuosina 1930–1931 hätäaputyönä suoritetun Mustaluoman perkauksen johdosta Mustalammen pinta laski yli metrillä.[2]

Mustalammen rannalla sijaitsee Jalasjärven seurakunnan leirikeskus Kesäranta. Kesärannassa järjestetään muun muassa rippileirejä.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Kartan haku Kansalaisen Karttapaikka. Viitattu 3.12.2008.
  2. ↑ Nevala, Aino et. al: ”Mustaluoman perkaus”, Suomesta pois Koskuelle: totta ja tarinaa Koskuen kylästä, s. 31. Jalasjärven kansalaisopiston Koskuen kyläkirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6647-8
  3. ↑ Leirikeskus Kesäranta Jalasjärven seurakunta. Arkistoitu 1.3.2005. Viitattu 3.12.2008.