Nímos

Nykyään Nímos on edelleen ajankohtainen aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Tätä kysymystä ovat tutkineet ja tutkineet alan asiantuntijat, jotka ovat yrittäneet löytää vastauksia Nímos:een liittyviin kysymyksiin ja ratkaisuja ongelmiin. Kautta historian Nímos on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä, asenteisiinsa ja päätöksiinsä. Tässä artikkelissa tutkimme Nímos:n eri näkökohtia ja näkökulmia tavoitteenaan valaista tätä aihetta ja sen vaikutuksia nykyään.

Nímos
Νίμος
Sijainti
Saariryhmä
Pinta-ala
4,648 km² [1]
Väestö
Asukasluku
0
Kartta

Nímos (kreik. Νίμος) on pieni Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Saaren pinta-ala on 4,648 neliökilometriä ja se on asumaton (vuonna 2011). Hallinnollisesti Nímos kuuluu Sýmin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[2]

Nímos sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosassa Sýmin pohjoispuolella. Se on kuiva ja hedelmätön saari. Saaren pohjoisrannikot ovat jyrkät. Saarelta on löydetty jälkiä ihmistoiminnasta neoliittiselta kaudelta lähtien mykeneläisen kulttuurin ajalle saakka. Nímoksella on myös hellenistiseltä kaudelta peräisin olevia rakennuksia. Vielä vuonna 1971 saarella asui kuusi asukasta, jotka olivat ilmeisesti paimenia.[3]

Nykyisin saarella vierailee joitain matkailijoita. Saarelle pääsee pienillä veneillä esimerkiksi Sýmin saarelta.[3]

Nímos kuuluu Natura 2000 -verkoston piiriin.[4]

Lähteet

  1. Nimos ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  2. Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  3. a b Nimos: ΚΕΦΑΛΑΙΑ ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  4. ANATOLIKO TMIMA NISOU SYMIS KAI NISIDES KOULOUNDROS, SESKLI, TROUMPETO, MARMARAS, KARAVALONISI, MEGALONISI, GIALESINO, OXEIA, CHONDROS, PLATI, NIMOS European Environment Agency. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)