Natriumnitraatti
Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Natriumnitraatti:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen kaikkia puolia. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Natriumnitraatti on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri alueilla. Seuraavilla riveillä tarkastelemme yksityiskohtaisesti sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja teknologiaan sekä sen tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia. Toivomme syvällisen ja harkitun analyysin avulla valaisevamme tätä aihetta ja tarjoavamme ainutlaatuisen näkemyksen, joka herättää pohdintaa ja keskustelua.
| Natriumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7631-99-4 |
| PubChem CID | 24268 ja 517680 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaNO3 |
| Moolimassa | 84,9947 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe tai väritön kiderakenne |
| Sulamispiste | 307 °C (580,15 K) |
| Kiehumispiste | 380 °C (653,15 K) |
| Tiheys | 2,26 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 87,4 g/100 ml |
|
|
|
Natriumnitraatti (NaNO3) on valkoinen kiinteä suola, joka liukenee hyvin veteen. Natriumnitraattia kutsutaan myös nimillä chilen- ja perunsalpietari erotuksena perinteisestä salpietarista, joka on kaliumnitraattia.
Natriumnitraattia käytetään lannoitteisiin, pyrotekniikassa, säilöntäaineena, rakettien polttoaineessa, nitrauskemikaalina, hapettimena sekä lasin ja keramiikan valmistuksessa.[1]
Chilen, Perun ja Bolivian välinen Tyynenmeren sota sai osittain alkunsa taistelusta alueen rikkaista natriumnitraattivaroista. Maailman suurimmat salpietarimalmiesiintymät oli Atacaman aavikolla. Natriumnitraattia kaivettiin alueella runsaasti 1940-luvulle saakka. Natriumnitraatin arvo oli laskenut koko 1900-luvun, mihin vaikutti Haber-Bosch-menetelmän kehittäminen.
Salpietarimalmia kaivetaan Chilestä edelleen. Siitä saadaan natriumnitraatin lisäksi kaliumnitraattia, natriumsulfaattia ja jodia. Natriumnitraattia valmistetaan myös keinotekoisesti neutralisoimalla typpihappoa soodalla.[1]
Elintarvikkeissa käytettävä natriumnitraatin E-koodi on E251.[2]
Lähteet
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 333. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ E251 - Natriumnitraatti Ruokavirasto. Viitattu 21.9.2020.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta natriumnitraatti Wikimedia Commonsissa
