Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Ned Washington, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta eri alojen ihmisissä. Ned Washington on aihe, joka ansaitsee analysoinnin yksityiskohtaisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässämme. Näillä linjoilla perehdymme sen alkuperään, sen kehitykseen ajan myötä ja sen ympärillä oleviin erilaisiin näkökulmiin. Olitpa alan asiantuntija tai vain joku, joka on kiinnostunut oppimaan lisää siitä, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus Ned Washington:stä.
Ned Washington (15. elokuuta 1901 – 20. joulukuuta 1976) oli yhdysvaltalainen pop- ja elokuvamusiikin sanoittaja. Hän kirjoitti yhteistyökumppaneidensa kuten Victor Youngin ja Dmitri Tjomkinin kanssa lukuisia hittikappaleita ja sai uransa aikana 12 Oscar-ehdokkuutta voittaen palkinnon kolme kertaa.[1]
Washingtonin ura alkoi vuonna 1922 vaudeville-MC:nä. Myöhemmin hän alkoi toimia esiintyjien agenttina ja kirjoittaa lauluja. Ensimmäiset kappaleensa Washington sai näytelmään Vanities of 1928, ja ensimmäinen hitti tuli Victor Youngin säveltämästä ”Can’t We Talk It Over” -kappaleesta vuonna 1931.[2] Youngista tuli Washingtonin uran pääyhteistyökumppani, ja nämä kirjoittivat yhdessä muun muassa standardeiksi muodostuneet kappaleet ”I Don't Stand a Ghost of a Chance with You” (1933), ”Stella by Starlight” (1944) ja ”My Foolish Heart” (1949).[3]
Washington muutti vuonna 1934 Hollywoodiin ja sanoitti musiikkia MGM:n, Paramountin ja Disneyn elokuviin.[4] Hollywoodissa syntyivät hänen suurimmat hittinsä; ensimmäisenä listoille nousi vuonna 1938 Hoagy Carmichaelin säveltämä ”The Nearness of You”.[2] Vuoden 1940 elokuva Pinocchio toi Washingtonille Oscar-palkinnot parhaasta musiikista ja parhaasta laulusta kappaleella ”When You Wish Upon a Star” (”Tähti toiveen toteuttaa”).[1][2] Washington sanoitti musiikin myös elokuviin Dumbo (1941), Kenelle kellot soivat (1943), Vihreän delfiinin maa (1947) sekä Leppymättömät (1960).[3]
Yhteistyössä Dmitri Tjomkinin kanssa Washington kirjoitti useita suursuosioon nousseita kappaleita. Vuoden 1952 elokuvaan Sheriffi kirjoitettu kappale ”High Noon (Do Not Forsake Me, Oh My Darlin’)” toi kaksikolle parhaan laulun Oscar-palkinnon. Muita Tjomkinin ja Washingtonin hittejä olivat ”Return to Paradise”, ”The High and the Mighty” (molemmat 1954), ”Wild Is the Wind” (1956) sekä tunnusmusiikki tv-sarjaan Lännen tie (Rawhide).[2]