Tänään haluan puhua aiheesta New Orleans Pelicans. New Orleans Pelicans on aihe, joka on kiinnostanut monia ihmisiä vuosien varrella. Siitä on keskusteltu, tutkittu ja analysoitu useaan otteeseen, eikä sen merkitys näytä vähentyvän. New Orleans Pelicans on aihe, joka vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolisiin ja kulttuureihin kuuluviin ihmisiin, ja sen vaikutus ulottuu useille päivittäisen elämän alueille. Tässä artikkelissa tutkimme New Orleans Pelicans:n eri puolia, sen merkitystä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan yleensä. Toivon, että tämä artikkeli on informatiivinen ja auttaa sinua ymmärtämään tätä aihetta paremmin.
New Orleans Pelicans | |
---|---|
![]() |
|
Konferenssi | Läntinen |
Divisioona | Lounainen |
Perustettu | 1988 |
Historia |
Charlotte Hornets 1988–2002 New Orleans Hornets 2002–2005 New Orleans/Oklahoma City Hornets 2005–2007 New Orleans Hornets 2007–2013 New Orleans Pelicans 2013– |
Areena | New Orleans Arena |
Kotipaikka | New Orleans, Louisiana |
Värit | |
Omistaja(t) | Gayle Benson |
Toimitusjohtaja | Trajan Langdon |
Päävalmentaja | Willie Green |
Yhteistyöseura | Erie BayHawks |
Mestaruudet | 0 |
Konferenssin mestaruudet | 0 |
Divisioonan mestaruudet | 1 (2008) |
Kotisivu | https://www.nba.com/pelicans |
New Orleans Pelicans on yhdysvaltalainen ammattilaiskoripalloseura, joka pelaa NBA-liigassa. Seura perustettiin vuonna 1988 nimellä Charlotte Hornets, ja se toimi Charlottessa. Vuonna 2002 Hornets muutti New Orleansiin, Louisianan osavaltioon. Vuonna 2013 seuran nimi vaihdettiin Hornetsista Pelicansiksi. Pelicans pelaa kotiottelunsa New Orleans Arenassa (sponsorinimi Smoothie King Center), ja se kuuluu NBA:n läntisen konferenssin lounaiseen divisioonaan yhdessä Dallas Mavericksin, Houston Rocketsin, Memphis Grizzliesin ja San Antonio Spursin kanssa.
Seuran perusti liikemies George Shinn, joka sai idean vuonna 1985. Charlotte Hornets liittyi NBA:han kaudella 1988–1989 uutena laajennusjoukkueena. Seuran kotistadion oli 24 000 -paikkainen Charlotte Coliseum, joka oli seitsemän ensimmäisen kauden ajan loppuunmyyty jokaisessa Hornetsin NBA-ottelussa.[1] Hornetsin ensimmäisen kauden joukkue oli täynnä kokemattomia sekä uransa loppupuolella olevia pelaajia. Joukkue oli kuitenkin suosittu takamiestensä Muggsy Boguesin ja Rex Chapmanin ansiosta.[2]
Ensimmäisen kerran Hornets eteni pudotuspeleihin kaudella 1992–1993, jolloin se eteni konferenssinsa välieriin. Kausi oli myös ensimmäinen, jollion seura voitti enemmän pelejä kuin hävisi. Vuoteen 2002 mennessä seura eteni vielä kolme kertaa pudotuspeleissä konferenssin välieriin kausina 1997–1998, 2000–2001 ja 2001–2002.[3]
1990-luvun aikana seuran suosio oli laskenut pelillisten ja pelin ulkopuolisten asioiden johdosta. Hornets oli kaupannut muun muassa Glen Ricen, Alonzo Mourningin ja Larry Johnsonin, mikä raivostutti kannattajia. Lisäksi seuran perustajaa ja omistajaa George Shinnia epäiltiin raiskauksesta. Vuonna 2000 seuran pelaaja Bobby Phills kuoli auto-onnettomuudessa kilpailtuaan joukkuetoverinsa kanssa. Kun katsojamäärät putosivat 2000-luvun alussa entisestään, Shinn uhkasi siirrättää seuran uudelle markkina-alueelle, ellei kaupunki rakennuttaisi seuralle uutta kotiareenaa. Lopulta Shinn päätyi siirtämään seuran New Orleansiin ja seura nimettiin New Orleans Hornetsiksi.[4]
Ensimmäisellä kaudellaan New Orleansissa joukkue eteni pudotuspeleihin, joissa se putosi heti ensimmäisellä kierroksella.[5] Kauden 2002–2003 päätteeksi seura antoi potkut suositulle valmentajalleen, Paul Silasille.[6] Hänen tilalleen tuli Tim Floyd, joka johdatti joukkueensa seuraavalla kaudella pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Kauden päätteeksi Floyd sai potkut ja valmentajaksi hankittiin Byron Scott.[7] Kausi 2004–2005 oli seurahistorian huonoin, sillä Hornets voitti 18 ottelua ja hävisi 64.[5]
Ennen kauden 2005–2006 alkua Yhdysvaltain rannikolle iski Hurrikaani Katrina, joka aiheutti tuhoa New Orleansissa. Hurrikaanin takia NBA-kautta ei voitu aloittaa kaupungissa, vaan seura päätettiin sijoittaa väliaikaisesti muuhun kaupunkiin.[8] Lopulta Hornets sijoitettiin Oklahoma Cityyn, jossa seura käytti kotiareenanaan Ford Centeria. Seurasta käytettiin tällöin nimitystä New Orleans/Oklahoma City Hornets.[9]
Hornets pelasi Oklahomassa kahden kauden ajan, eikä päässyt kumpanakaan kautena pudotuspeleihin.[5] Toisaalta seura varasi vuoden 2005 varaustilaisuudessa Chris Paulin, joka valittiin vuoden tulokkaaksi.[10] Kaudeksi 2007–2008 Hornets palasi New Orleansiin ja sitoutui pelaamaan kaupungissa seuraavat viisi vuotta.[11]
Hurrikaani Katrinan jälkeen New Orleans sai järjestettäväkseen vuoden 2008 tähdistöottelun.[12] Kausi 2007–2008 oli seuran historian paras, sillä Hornets voitti 56 ottelua ja hävisi 26.[5] Pudotuspeleissä Hornets voitti ensin Dallas Mavericksin voitoin 4–1, mutta hävisi toiselle kierroksella San Antonio Spursille voitoin 4–3.[13]
Kauden 2009–2010 alussa seura oli voittanut kolme ottelua ja hävinnyt kuusi, minkä takia Hornets antoi päävalmentaja Scottille potkut. Loppukauden hänen tilallaan oli toimitusjohtaja Jeff Bower.[14] Hornets sijoittui kauden päätteeksi divisioonansa viimeiseksi ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa kolmeen kauteen.[5] Kauden jälkeen valmentajaksi hankittiin Monty Williams.[15] Kaudella 2010–2011 seura eteni jälleen pudotuspeleihin, mutta putosi heti ensimmäisellä kierroksella.[5]
Huhtikuussa 2013 kauden pudotuspeleistä ulos jäänyt Hornets julkisti seuran nimenvaihdoksen New Orleans Pelicansiksi. Pelicansin ensimmäinen virallinen tilaisuus on NBA:n varaustilaisuus 2013.[16] Kaudella 2013–2014 Pelicans voitti 34 ottelua ja hävisi 48, eikä tämän myötä päässyt kauden pudotuspeleihin.[5] Kesällä 2014 Charlotte Bobcats vaihtoi nimensä Charlotte Hornetsiksi, minkä myötä myös Pelicansin vuosina 1988–2002 tekemät saavutukset siirrettiin Charlotte Hornetsille.[17]
Kesällä 2019 seura kauppasi Anthony Davisin Lakersille ja sai vastineeksi Lonzo Ballin, Brandon Ingramin, Josh Hartin sekä ensimmäisen kierroksen varauksia.[18] Saman vuoden varaustilaisuudessa seura käytti ensimmäisen varausvuoronsa Zion Williamsonin varaamiseen.[19]
Pelicans on pelannut kotiottelunsa New Orleans Arenalla vuodesta 2002 lähtien.[20] Areena valmistui vuonna 1999, ja koripallopeleissä sen kapasiteetti on 18 500 katsojaa.[21]
Charlottessa Hornets pelasi ottelut 24 000 -paikkaisella Charlotte Coliseumilla.[22] Vuosina 2005–2007 seura joutui käyttämään Oklahoma Cityn Ford Centeria.[9]
Seuran otteluiden katsojakeskiarvot olivat suurimmillaan joukkueen pelatessa Charlottessa. Vuosina 1995–1997 Hornetsin kotiotteluita seurasi ennätykselliset 24 042 ihmistä ottelua kohden. Vähiten katsojia oli ennen siirtoa New Orleansiin kaudella 2001–2002, jolloin katsojia kävi otteluissa keskimäärin 11 286.[23]
Seuran perustaja George Shinn myi 2010 Hornetsin NBA:lle 300 miljoonalla dollarilla. Liikemies Larry Ellison teki seurasta suuremman tarjouksen, mutta Shinn valitsi NBA:n tarjouksen, koska Ellison olisi siirrättänyt seuran San Josén kaupunkiin.[24]
Vuonna 2011 Forbes arvioi seuran arvoksi 280 miljoonaa dollaria. Hornetsin liikevaihto oli 100 miljoonaa dollaria. Seuran tulos oli 5,9 miljoonaa tappiollinen, ja lisäksi Hornetsilla oli velkaa yli 100 miljoonaa dollaria.[25] Syyskuussa 2011 NBA ilmoitti olevansa valmis myymään seuran.[26] Hornets myytiin 338 miljoonalla dollarilla huhtikuussa 2012 liikemies Tom Bensonille.[27]
Kausi | Sarja | Sij. | O | V | H | VP | Kats. |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1988–1989 | NBA | 6. | 82 | 20 | 62 | 24,4 % | 23 172 |
1989–1990 | NBA | 7. | 82 | 19 | 63 | 23,2 % | 23 901 |
1990–1991 | NBA | 7. | 82 | 26 | 56 | 31,7 % | 23 906 |
1991–1992 | NBA | 7. | 82 | 31 | 51 | 37,8 % | 23 618 |
1992–1993 | NBA | 3. | 82 | 44 | 38 | 53,7 % | 23 618 |
1993–1994 | NBA | 5. | 82 | 41 | 41 | 50,0 % | 23 618 |
1994–1995 | NBA | 2. | 82 | 50 | 32 | 61,0 % | 23 618 |
1995–1996 | NBA | 6. | 82 | 41 | 41 | 50,0 % | 24 042 |
1996–1997 | NBA | 4. | 82 | 54 | 28 | 65,9 % | 24 042 |
1997–1998 | NBA | 3. | 82 | 51 | 31 | 62,2 % | 23 406 |
1998–1999 | NBA | 5. | 50 | 26 | 24 | 52,0 % | 19 232 |
1999–2000 | NBA | 2. | 82 | 49 | 33 | 59,8 % | 17 874 |
2000–2001 | NBA | 3. | 82 | 46 | 36 | 56,1 % | 15 010 |
2001–2002 | NBA | 2. | 82 | 44 | 38 | 53,7 % | 11 286 |
2002–2003 | NBA | 3. | 82 | 47 | 35 | 57,3 % | 15 650 |
2003–2004 | NBA | 3. | 82 | 41 | 41 | 50.0 % | 14 332 |
2004–2005 | NBA | 5. | 82 | 18 | 64 | 22,0 % | 14 221 |
2005–2006 | NBA | 4. | 82 | 38 | 44 | 46,3 % | 18 168 |
2006–2007 | NBA | 4. | 82 | 39 | 43 | 47,6 % | 17 883 |
2007–2008 | NBA | 1. | 82 | 56 | 26 | 68,3 % | 14 181 |
2008–2009 | NBA | 4. | 82 | 49 | 33 | 59,8 % | 16 968 |
2009–2010 | NBA | 5. | 82 | 37 | 45 | 45,1 % | 15 130 |
2010–2011 | NBA | 3. | 82 | 46 | 36 | 56,1 % | 14 709 |
2011–2012 | NBA | 5. | 66 | 21 | 45 | 31,8 % | 15 109 |
2012–2013 | NBA | 5. | 82 | 27 | 55 | 32,9 % | 13 803 |
2013–2014 | NBA | 5. | 82 | 34 | 48 | 41,5 % | 16 390 |
2014–2015 | NBA | 5. | 82 | 45 | 37 | 54,9 % | |
2015–2016 | NBA | 5. | 82 | 30 | 52 | 36,6 % | |
2016–2017 | NBA | 4. | 82 | 34 | 48 | 41,5 % | |
2017–2018 | NBA | 2. | 82 | 48 | 34 | 58,5 % | |
2018–2019 | NBA | 4. | 82 | 33 | 49 | 40,2 % |
Itäinen konferenssi | Läntinen konferenssi | ||||
---|---|---|---|---|---|
Atlantin | Keskinen | Kaakkoinen | Luoteinen | Tyynenmeren | Lounainen |
Boston Celtics | Chicago Bulls | Atlanta Hawks | Denver Nuggets | Golden State Warriors | Dallas Mavericks |
Brooklyn Nets | Cleveland Cavaliers | Charlotte Hornets | Minnesota Timberwolves | Los Angeles Clippers | Houston Rockets |
New York Knicks | Detroit Pistons | Miami Heat | Oklahoma City Thunder | Los Angeles Lakers | Memphis Grizzlies |
Philadelphia 76ers | Indiana Pacers | Orlando Magic | Portland Trail Blazers | Phoenix Suns | New Orleans Pelicans |
Toronto Raptors | Milwaukee Bucks | Washington Wizards | Utah Jazz | Sacramento Kings | San Antonio Spurs |
Tapahtumat: Tähdistöviikonloppu (Tähdistöottelu (MVP)) · Rookie Challenge · Shooting Stars Competition · Skills Challenge · Donkkikilpailu · Kolmen pisteen heittokilpailu) · Varaustilaisuus · Loppuottelut (MVP) · Pudotuspelit · NBA:n kesäliiga | |||||
Muut: NBA 50 · Ennätykset · G-League · Europe Live Tour · Larry O'Brien Championship Trophy · NBA TV · NBA Salary Cap · WNBA |