Nils Westermarck on aihe, josta on keskusteltu ja pohdittu läpi historian. Aihe on alkuperästään nykypäivään herättänyt asiantuntijoiden ja fanien kiinnostusta ja herättänyt keskustelua eri alueilla. Vuosien varrella Nils Westermarck on kokenut merkittäviä muutoksia sekä käsityksessään että vaikutuksissaan yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Nils Westermarck:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään. Lisäksi tarkastelemme aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja tavoitteenaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys.
Nils Christian Westermarck (14. heinäkuuta 1910 Helsinki – 17. maaliskuuta 2002 Espoo) oli suomalainen akateemikko, professori, RKP:n poliitikko ja ministeri.
Koulutukseltaan Westermarck oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Hän valmistui agronomiksi 1933 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1940. Westermarck työskenteli jatkosodan aikana maatalousministeriössä ja sodan loputtua hänestä tuli virkaa toimittava professori Ruotsin maatalouskorkeakouluun Uppsalassa [1]. Vuonna 1949 Westermarck sai maanviljelystalouden professuurin Helsingin yliopistosta ja palasi Suomeen. Hän jatkoi virassa aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1973. Westermarck nimitettiin akateemikoksi vuonna 1980.
Professorin työnsä ohella Westermarck toimi Tuomiojan hallituksen 2. maatalousministerinä 1953–1954 sekä Auran I hallituksen maatalousministerinä 1970.
Hän oli myös muun muassa Kansainvälisen maatalousekonomistien yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1961–1970. Yhdistyksen kolmivuosittain pidettävän konferenssin parhaan tieteellisen posterin palkinto on nimetty Westermarckin mukaan. [2]
Edeltäjä: Martti Miettunen |
Suomen maatalousministeri 1970 |
Seuraaja: Nestori Kaasalainen |