Norjan kielipolitiikka
Nykymaailmassa Norjan kielipolitiikka on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Tekniikan ja globalisaation myötä Norjan kielipolitiikka:stä on tullut olennainen ongelma, joka koskee kaikenikäisiä ja kansallisuuksia. Olipa kyse ammatillisesta, henkilökohtaisesta tai akateemisesta, Norjan kielipolitiikka:llä on merkittävä vaikutus monien ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Norjan kielipolitiikka:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutusta eri alueilla sekä mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Norjan kielipolitiikka tarkoittaa Norjan valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin. Norjassa on yksi virallinen kieli (norja) ja kolme vähemmistökieltä (saame, kveeni ja romani). Huippuvuorilla puhutaan myös venäjää ja puolaa, mutta niillä ei ole virallista asemaa.
Norjan kieli
Norja on Norjan puhutuin kieli, jota käyttää äidinkielenään 95 % väestöstä. Norjan kirjakieli voidaan jakaa kirjanorjaan (norj. bokmål) ja uusnorjaan (norj. nynorsk); uusnorja perustuu puhekieleen, kun taas kirjanorja on vanha kirjakieli, joka syntyi norjalaisen eliitin keskuudessa 400 vuotta sitten tanskan ja norjan sekoittuessa. Valtio tunnusti nynorskin vuonna 1885. Uusnorjaa käytetään maan länsiosien vuonoissa, ja 10 % norjalaisista käyttää sitä kirjakielenään. Kirjanorjaa käytetään Norjan tiheämmin asutetuilla alueilla, 85–90 % käyttää sitä kirjakielenään. Aikoinaan molemmat kielet yritettiin yhdistää luomalla samnorsk, mutta siitä ei koskaan tullut laajasti käytettyä. Høgnorsk on nynorskin muoto, jossa on säilynyt enemmän vanhoja vaikutteita, mutta sillä on vain vähän käyttäjiä.
Saamelaiskielet
Saamelaiskielillä on Norjassa noin 15 800 puhujaa. Norjan saamelaiskielet ovat eteläsaame, luulajansaame, piitimensaame ja pohjoissaame. Norjassa on määrällisesti eniten saamelaisia ja saamelaiskieliä puhuvia. Saamelaiskielillä on virallinen asema Porsangin, Kaarasjoen, Tenon, Uuniemen, Koutokeinon, Kaivuonon, Tysfjordin ja Snåsan kunnissa. Koutokeino on saamelaisten tärkeimpiä kulttuurikeskuksia, kun taas Snåsa on eteläsaamen tärkein keskus. 1860-luvulta eteenpäin saamelaiskielten puhujiin kohdistettiin norjalaistamistoimia, ja kielet alkoivat elpyä vasta 1970-luvulla.
Kveeni
Kveeniä eli ruijan suomalaismurteita puhuvat kveenit Tromssan ja Finnmarkin lääneissä. Kielellä on Norjassa noin 6 500 puhujaa[1]. Kuten saamelaiskielienkin puhujiin, myös kveeneihin kohdistettiin norjalaistamistoimia. Samoin kuin saame, kieli alkoi elpyä 1970-luvulla ja vuodesta 2006 lähtien kieltä on voinut opiskella Tromssan yliopistossa. Kveeni on virallinen kieli Porsangissa.
Romanin kieli
Romanin kielellä on Norjassa noin 6 500 puhujaa, ja se jakautuu neljään murteeseen: tavringerin, vlaxin, skandiromaanin ja rodin murteisiin. Rodi on muodostunut norjan kielestä, jossa on suuri määrä lainasanoja romanin kielestä[2]. Romanit eivät ole keskittyneet mihinkään osaan maata vaan ovat levittäytyneet ympäri maata, lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.