Näköhermo

Tässä artikkelissa haluamme käsitellä aihetta Näköhermo, aihe, josta on tullut viime aikoina merkitystä. Näköhermo on kiinnittänyt monien ihmisten huomion vaikutuksensa vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Näköhermo on herättänyt keskusteluja, jotka eivät jätä ketään välinpitämättömäksi, aina populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen akateemisessa ja tieteellisessä kentässä. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Näköhermo:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Näköhermo lähtee silmän takaosasta, kuvassa irrotettu silmämuna
Näköhermojen risteytyminen puolelta toiselle näköhermoristissä.

Näköhermo (lat. nervus opticus) on toinen aivohermo. Aivohermoja on kaikkiaan 12 paria. Näköhermo alkaa silmänpohjasta näköhermonnystystä (papilla) ja päättyy talamukseen. Näköhermon muodostaa pääasiassa noin 1,2 miljoonaa verkkokalvolta alkavaa gangliosolun aksonia. Edellisten lisäksi näköhermossa on myös silmän parasympaattisia hermosyitä, jotka muun muassa vaikuttavat mustuaisen kokoon. Silmämunan sisäosassa näköhermonpäässä ei ole valoa aistivia näköreseptorisoluja, tappeja eikä sauvoja, ja siitä aiheutuu näkökenttään noin 15 astetta katsepisteen ohimonpuolelle fysiologinen sokea piste.

Näköhermo sijaitsee keskimmäisen ja sisimmäisen aivokalvon välisessa tilassa (subaraknoidaalitila). Subaraknoidaalitilassa on aivoselkäydinnestettä. Aivoselkäydinnesteen virtaus em. tilassa aiheuttaa aivopaineen. Aivopaine voi nousta esimerkiksi aivoverenvuodon tai aivokasvaimen johdosta. Aivopaineen nousu saattaa näkyä molempien näköhermonpäiden turvotustilana silmänpohjassa.

Lähteet

  • K.M. Saari (toim.): Silmätautioppi. Kandidaattikustannus Oy, 2001.