Odotettu hyöty
Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Odotettu hyöty, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Odotettu hyöty on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykypäivään Odotettu hyöty on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, mikä on johtanut siihen, että asiasta on syntynyt erilaisia teorioita, lähestymistapoja ja mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkitaan Odotettu hyöty:n tärkeimpiä näkökohtia sekä sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Samoin tarkastellaan Odotettu hyöty:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia tavoitteena tarjota laaja ja kattava näkemys aiheesta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Odotettu hyöty on taloustieteessä hypoteesi siitä, miten agentit suhtautuvat satunnaisuutta tai epävarmuutta sisältäviin tilanteisiin. Hypoteesin mukaan agentit laskevat hyödyn odotusarvona mahdollisista tiloista eli painotettuna keskiarvona eri tilojen hyödyistä.
Ensimmäisenä odotetun hyödyn hypoteesin esitti kirjallisessa muodossa Daniel Bernoulli 1783. Hän käytti sitä Pietarin paradoksin ratkaisemiseen. John von Neumann ja Oskar Morgenstern esittivät vuonna 1944 odotetun hyödyn teorian formaalisti, jonka vuoksi käytetään myös nimitystä von Neumann–Morgenstern -hyöty.
Odotetun hyödyn hypoteesi on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen, koska ihmisten käytös on osoittautunut ristiriitaiseksi yksinkertaisissa arpajaisissa. Käytös voi vaihtua riskiä kaihtavasta riskihakuiseksi kun sinänsä voittojen suuruutta ja todennäköisyyttä muutellaan. Allaisin paradoksi on tunnettu esimerkki odotetun hyödyn teorian ongelmista.
Agenttien käyttäytymisestä epävarmuuden vallitessa on kehitetty useita uudempia teorioita, jotka pyrkivät ratkaisemaan odotetun hyödyn teorian ongelmat. Näistä yksi esimerkki on Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn vuonna 1979 kehittämä prospektiteoria.