Tämä artikkeli käsittelee Okasirkat-aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueilla. Okasirkat on erittäin ajankohtainen aihe, joka on aiheuttanut lukuisia keskusteluja, tutkimuksia ja tutkimusta viime vuosina. Sen merkitys on sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä sen vaikutus eri aloilla, kuten talous, teknologia, kulttuuri ja politiikka. Siksi on välttämätöntä syventää Okasirkat:n tuntemusta ja ymmärrystä sen laajuuden, seurausten ja mahdollisten ratkaisujen analysoimiseksi.
Okasirkat | |
---|---|
![]() Rantaokasirkka (Tetrix subulata) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Suorasiipiset Orthoptera |
Alalahko: | Caelifera |
Osalahko: | Acrididea |
Yläheimo: |
Tetrigoidea Rambur, 1838 |
Heimo: |
Okasirkat Tetrigidae Rambur, 1838[1] |
Alaheimot | |
Katso myös | |
Okasirkat (Tetrigidae) on varsinaisia heinäsirkkoja läheisesti muistuttava hyönteisheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti 250 suvussa yhteensä noin 1 500 lajia. Useimmat lajit ovat trooppisia.
Okasirkat ovat pieniä, vain noin senttimetrin pituisia, harmaanruskeita hyönteisiä. Keskeisenä tuntomerkkinä okasirkkojen keskiruumis on selkäpuolelta voimakkaasti pidentynyt ja jatkuu terävänä kilpenä takaruumiin kärkeen asti. Etummainen siipipari on surkastunut tai puuttuu, mutta takasiivet toimivat lentämisessä. Okasirkat ovat kuuroja eivätkä ne siritä lainkaan. Suuri osa lajeista elää veden läheisyydessä ja monet kykenevät uimaan sekä tarvittaessa jopa sukeltamaan.[2][3][4]
Okasirkat talvehtivat täysikasvuisina. Varsinaisista keski- ja syyskesän heinäsirkoista poiketen okasirkkoja esiintyy myös keväällä sekä loppusyksystä.
Suomessa okasirkkoja esiintyy viisi lajia[5]. Ne kaikki kuuluvat sukuun Tetrix. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 lapinokasirkka luokiteltiin vähäisten havaintojen vuoksi puutteellisesti tunnetuksi. Sama status sillä on myös vuonna 2016 julkaistussa koko Euroopan suorasiipislajiston uhanalaisarvioinnissa.[6]