Tässä artikkelissa tutkimme Olavi Tuomaala:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt niin tutkijoiden, tutkijoiden kuin harrastajienkin huomion. Olavi Tuomaala on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena vuosikymmeniä, ja sen vaikutus ulottuu suureen osaan modernia yhteiskuntaa. Sen alkuperästä sen tuleviin vaikutuksiin tutkimme perusteellisesti Olavi Tuomaala:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla toivomme tarjoavamme kattavan näkemyksen Olavi Tuomaala:stä ja sen seurauksista, jotta lukijat voivat saada syvemmän käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Olavi Tuomaala | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. toukokuuta 1908 Kemi |
Kuollut | 13. helmikuuta 2002 (93 vuotta) Raahe |
Poliitikko | |
Puolue | SKDL |
Asema | Kunnallisneuvos, Saloisten kunnanhallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja, Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Raahen varakaupunginjohtaja |
Kotipaikka | Raahe |
|
Oiva August Olavi Tuomaala (29. toukokuuta 1908 Kemi – 13. helmikuuta 2002 Raahe) oli suomalainen, Saloisissa asunut Valimo-yrittäjä, kunnallisneuvos, pitkäaikainen Saloisten kunnanhallituksen puheenjohtaja sekä Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja varakaupunginjohtaja.
Tuomaala toimi Saloisten kunnanvaltuustossa vuodesta 1946 alkaen. Vuodesta 1956 vuoden 1972 loppuun saakka Tuomaala työskenteli Saloisten kunnanhallituksen puheenjohtajana, kunnes Saloinen liitettiin osaksi Raahea. Kuntaliitoksen jälkeen Tuomaalasta tuli Raahen kaupunginhallituksen jäsen ja Raahen kaupunginjohtaja Yrjö Reinilän varamies. Vuodesta 1977 vuoteen 1979 asti hän toimi Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Tuomaala oli yksi keskeisistä vaikuttajista, kun Saloisiin päätettiin perustaa Rautaruukin terästehdas.
Tuomaalan vanhemmat olivat Haukiputaalta Saloisiin muuttanut suutari ja pienviljelijä Aaron August Tuomaala (1888–1965) ja Jyväskylän maalaiskunnassa syntynyt Rosa Kolu (1885–1976). Olavi oli Saloisten Tikkamäellä asuneen yhdeksänlapsisen perheen vanhin lapsi. Isänsä puolelta Tuomaala on kansanedustaja Inkeri Kerolan isoserkku.
Tuomaala kävi Raahen seminaarin harjoituskoulua, josta hän sai päättötodistuksen kesäkuussa 1922.[1] Vuonna 1928 Tuomaala avioitui Turussa syntyneen Maj-Lis Sofia Kaukorannan (1908–1983) kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Sinikka (s.1929), Reino (1931-2009), Eero (1940-2013), Tuula (s.1942), Marja-Riitta (s.1945) ja Soile (s. 1948).
Tuomaala osallistui talvisotaan 9. divisioonassa ja jatkosotaan jalkaväkirykmentissä 53.[2]
Siviiliammatiltaan Tuomaala oli valaja. Hän oli toisen maailmansodan jälkeen töissä Ruona Oy:ssä, jossa hänet valittiin työntekijöiden luottamusmieheksi. Ruonan konkurssin jälkeen Tuomaala perusti vuonna 1955 Raaheen oman valimon, Raahen Valun, veljensä Eino Tuomaalan kanssa.
Valtionyhtiö Rautaruukki päätettiin perustaa 1960 turvaamaan kotimaisen telakka- ja muun metalliteollisuuden raaka-ainehuoltoa. Rautaruukin perustaminen oli myös osa hallituksen ja presidentti Urho Kekkosen kehitysaluepolitiikkaa. Rautaruukin masuunin sijoittamisesta käytiin useiden Suomen kuntien kesken kilpailua pitkin 1950-lukua.
Tuomaala oli Saloisten kunnanhallituksen puheenjohtajana yhdessä Raahen kaupunginjohtaja Yrjö Reinilän ja kansanedustaja Antti Kinnusen kanssa keskeisessä roolissa, kun terästehdas lopulta päätettiin rakentaa Saloisiin 1960-luvun alussa. Tuomaala ja saloistelainen Uuno Sarkkinen neuvottelivat noin 80 tilanomistajan kanssa esisopimukset näiden omistamien maiden luovutuksista uudelle terästehtaalle. Esisopimusten varmistaminen oli ehdoton edellytys tehdashankkeelle.
Kun hankkeen ensivaihe saatiin vuonna 1958 päätökseen, perustettiin varsinaista valmistelua varten Raaheen ja Saloisiin yhteinen kuusijäseninen toimikunta, jossa oli kolme edustajaa Saloisista ja kolme Raahesta. Tuomaala oli yksi Saloistelaisten edustajista. Suurella työllistäjällä oli laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia Raahen kaupunkiin ja seutukuntaan.[3]