Nykyään Olli Koskelin on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Ilmestymisestään lähtien Olli Koskelin on noussut ajankohtaiseksi eri alueilla herättäen asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön uteliaisuutta. Sen vaikutus on ylittänyt rajat ja sen vaikutus on havaittu populaarikulttuurissa, politiikassa, taloudessa ja tekniikassa. Tässä artikkelissa tutkimme Olli Koskelin-ilmiötä perusteellisesti analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja ymmärtämään sen merkitystä nykymaailmassa.
Olli Koskelin (s. 16. huhtikuuta 1955) on suomalainen säveltäjä. Hän on opiskellut sävellystä Jukka Tiensuun, Eero Hämeenniemen ja Tristan Murailin johdolla. Lisäksi hän on opiskellut klarinetinsoittoa Helsingin konservatoriossa ja musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Vuodesta 1987 hän on opettanut musiikkia Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen osastolla.
Koskelinin sävellystuotanto on monivivahteista, ja siinä on nähty vaikutteita muun muassa neoimpressionismista ja jälkiekspressionismista. Hänen musiikkinsa koostuu usein ohimenevistä vaikutelmista, jotka luodaan hienovaraisin sävelkuvioin. Koskelinin sävellystyyliä on luonnehditty myös lyyriseksi ja läpikuultavaksi.
Koskelinille myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke vuonna 2016[1].