Var1:n alueella on vuosien varrella syntynyt lukuisia tutkimuksia, keskusteluja ja keskusteluja. Perustamisestaan lähtien Oravat on ollut kiinnostuksen kohteena paitsi akateemisella tasolla, myös yhteiskunnassa yleensä. Sen vaikutus on ollut sellainen, että se on läpäissyt jokapäiväisen elämän eri osa-alueet kulttuurista, politiikasta, taloudesta teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Oravat:n merkitystä, sen vaikutuksia ja vaikutusta nykymaailmassa. Sen alkuperästä nykypäivään analysoimme sen kehitystä ja roolia nyky-yhteiskunnassa.
Oravat | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
Heimo: |
Oravat Sciuridae Hemprich, 1820 |
Alaheimot [1] | |
Katso myös | |
Oravat[2] (Sciuridae) on laaja jyrsijöiden heimo, johon kuuluvat muun muassa varsinaiset oravat, liito-orava, murmelit ja siiselit. Oravia esiintyy kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Etelämannerta, tosin Australiaan ne ovat levinneet vasta ihmisen tuomana.
Oravia elää monenlaisissa elinympäristöissä lauhkeilla, subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Liito-oravia lukuun ottamatta ne ovat kaikki päiväeläimiä.[3]
Suurimmat murmelit (Marmota) painavat yli kahdeksan kilogrammaa. Jättiläisoravat (Ratufa) ovat suurimpia puussa eläviä oravia ja kasvavat jopa kolmen kilogramman painoiseksi. Pienimpiä oravia ovat pygmipuuoravat (Myosciurus ja Exilisciurus), jotka ovat hiirtäkin pienempiä ja painavat alle 15 grammaa.[4]
Oravilla on suuret talttamaiset etuhampaat. Poskihampaat vaihtelevat sen mukaan, mitä laji syö – lehtiä syövien lajien poskihampaissa on kaikkein epätasaisin purupinta.[4]
Maassa liikkuvilla oravilla on lyhyemmät jalat ja häntä kuin puussa liikkuvilla oravilla. Kaikkein pisimmät jalat ja häntä on liito-oravilla, jotka pystyvät liitämään jalkojensa välissä olevien ihopoimujen avulla.[4]
Oravat pystyvät kääntämään nilkkojaan 180 astetta, minkä ansiosta ne kykenevät kiipeämään puunrunkoa pitkin alaspäin ketterästi.[4]
Joillakin oravilla on poskipussit, joihin ne varastoivat ruokaa.[4]
Oravilla on hyvä näkö ja laaja terävän näön alue, joten oravan ei tarvitse käännellä päätään nähdäkseen ympärilleen. Monella päiväaktiivisella lajilla on silmänsä linssissä kellertävää pigmenttiä, joka vähentää heijastuksia ja voimistaa värien kontrastia kuten aurinkolasit.[4]
Oravien alaheimot, tribukset ja suvut:[5]