Orientalismi (kirja)

Nykymaailmassa Orientalismi (kirja):stä on tullut laajalle yleisölle tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan mittaan Orientalismi (kirja) on synnyttänyt sarjan keskusteluja, keskusteluja ja pohdiskeluja eri aloilla, mikä osoittaa sen tärkeyden ja vaikutuksen yhteiskuntaan. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, sosiaalisella, poliittisella tai taloudellisella tasolla, Orientalismi (kirja) on herättänyt kiinnostuksen monissa ihmisissä ja synnyttänyt erilaisia ​​näkökulmia, jotka rikastuttavat keskustelua tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Orientalismi (kirja):een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia ja merkitystä nykypäivänä sekä asiaan liittyviä erilaisia ​​näkökulmia.

Orientalismi
Orientalism
Suomennoksen kansikuva
Suomennoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija Edward W. Said
Kieli englanti
Genre tietoteos
Julkaistu 1978
Suomennos
Suomentaja Kati Pitkänen
Kansitaiteilija Hannu Pulkkinen
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2011
Ulkoasu nid
Sivumäärä 398 sivua
ISBN 978-952-495-198-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Orientalismi (Orientalism) on palestiinalaissyntyisen yhdysvaltalaisen kriitikon ja kirjallisuudentutkijan Edward W. Saidin vuonna 1978 ilmestynyt kantaa ottava teos[1]. Alansa merkkiteos synnyttää edelleen keskustelua[2]. Teoksen on vuonna 2011 julkaissut suomeksi Gaudeamus ja sen on suomentanut Kati Pitkänen.

Sisältö

Said arvostelee teoksessaan länsimaita orientalismista eli lähinnä Aasian ja Lähi-idän romantisoinnista ja sen alistamisesta kolonialismin käyttöön. Hän kokoaa kaikki termin orientalismi sisältämät eri merkitykset yhteen ja väittää, että tämän "imperialistisen salajuonen" tavoitteena oli ja on yhä länsimaiden taloudellinen ja poliittinen valta.[1] Saidin mukaan orientalismi eli oppi idästä ja sen asukkaista oli länsimaissa kehitetty tapa hallita itää ja jopa tuottaa se. Orientalismi kehittyi yhdessä imperialismin kanssa ja tuki sitä.[2]

Said katsoi, että orientalistinen tutkimus ei ollut objektiivista tiedettä, joka välittäisi totuudenmukaisen kuvan itämaista, vaan kertoi enemmän tekijöidensä arvomaailmasta.[3] Läntinen kulttuuri näki idän eksoottisen kiehtovana, mutta toisaalta tietämättömänä, laiskana ja katalana haaremien maana. Tämä tapa nähdä itä oli samalla keino käyttää valtaa.[4]

Ennen Saidin teosta orientalismilla oli tarkoitettu neutraalia tieteenalaa. Saidille orientalismi oli ideologia, jossa eurooppalaiset katsoivat orienttia alaspäin. Monet pitivät tulkintaa röyhkeänä.[5]

Said kirjoitti teokseensa myöhemmin jälkisanat (1995) ja esipuheen (2003), jotka ovat mukana suomennetussa laitoksessa. Hän käsittelee niissä kirjasta esitettyä arvostelua.[6]

Vastaanotto

Saidin Orientalismi pani alulle uuden tutkimussuuntauksen, postkoloniaalisen kritiikin, joka on herättänyt runsaasti vastareaktioita.[1] Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa Toni Ervamaa katsoi, että teos Orientalism (1978) mullisti tavan, jolla lännen ja idän, pohjoisen ja etelän, alistajien ja alistettujen suhteista puhuttiin.[4]

Ervamaan mukaan pitkälti juuri Saidia sai kiittää siitä, miten äkkiä alettiin puhua"toiseudesta" ja miten poliittisesti korrekti kielenkäyttö yleistyi amerikkalaisilla kampuksilla.[4]

Kritiikki

Teoksen Orientalism yhdysvaltalaisen laitoksen kansi.

Alusta lähtien Orientalismi sai osakseen poikkeuksellisen paljon arvostelua.

Ibn Warraq

Pääartikkeli: Defending the West

Laajasti kirjaa kritisoi Ibn Warraq, joka julkaisi siitä vuonna 2007 yli 500-sivuisen kirjan, Defending the West. A Critique of Edward Said's Orientalism.[7][8] Ibn Warraq tiivisti näkemyksensä siten, että Edward Saidin kirja Orientalismi on tehnyt hyvin vaikeaksi arabeille ja muslimeille harjoittaa itsekritiikkiä ja etenkin islamin kritiikkiä länsimaissa. Kirja opetti kokonaiselle sukupolvelle arabeja itsesäälin taidon – "jos pahoja imperialisteja, rasisteja ja sionisteja ei olisi ollut, me olisimme olleet suuria." Kirja rohkaisi islamilaisia fundamentalisteja 1980-luvulla, pamputti kaiken islamin kritiikin hiljaiseksi ja vaiensi jopa huomattavia islamin tutkijoita, jotka alkoivat pelätä muslimien loukkaantumista tai sitä, että heidät leimattaisiin "orientalisteiksi".[9]

Muita arvosteluja

Brittiläinen John MacKenzie toteaa kirjassa Orientalism: History, Theory and the Arts (1995), etteivät kirjallisuuskritiikki ja diskurssianalyysi ole parhaita tapoja monimutkaisten historiallisten prosessien analysoimiseen.[1]

Bruce S. Thorntomin mukaan Saidin sekava teos on kokoelma kyseenalaista postmodernia teoriaa, sentimentaalista kolmannen maailman puolustamista, räikeitä historiallisia virheitä ja länsimaista syyllisyyttä. Teos ei ainoastaan turmellut Lähi-idän tutkimuksen laitoksia, vaan myös muita tieteenaloja, kuten englannin kielen ja kirjallisuuden sekä "kulttuurintutkimuksen". Lisäksi se tarjosi oikeutuksia islamilaiselle epäonnistumiselle ja aggressiolle, esittäen ne ymmärrettävinä reaktioina länsimaiden rikoksiin.[10]

Antropologi Philip Carl Salzman arvosteli Saidin näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat samanlaisia, ja siksi olisi essentialismia tehdä kulttuurien välille eroja, jotka toiseuttavat ihmisiä. Salzman väitti, että tällainen todellisten erojen kieltäminen on etnosentrismiä, jossa muita parempina pidetyt länsimaiset arvot projisioidaan myös muihin kulttuureihin.[11]

Arvostelijat ovat huomauttaneet Saidin lukuisista asiavirheistä. Ernest Gellner totesi, että lännen pitkä valtakausi idässä ei pidä paikkaansa, sillä osmanit piirittivät Eurooppaa ja Iberian niemimaa oli pitkään muslimien hallussa. William Montgomery Watt on muistuttanut saksalaisten ja unkarilaisten orientalistien unohtamisesta.[1] Kirjan suomentaja Kati Pitkänen on huomauttanut, että Said vääristeli alkutekstien sanavalintoja teroittaakseen polemiikkiaan.[12]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Jukka O. Miettinen: Tästä kirjasta alkoi idän ymmärtäminen (kirja-arvostelu) Helsingin Sanomat. 8.6.2011. Sanoma. Viitattu 8.6.2011.
  2. ↑ a b Edward W. Said: Orientalismi (Wayback machine) HYY-yhtymä. Viitattu 15.1.2025.
  3. ↑ Säntti 2011
  4. ↑ a b c Ervamaa, Toni: Edward Said. Helsingin Sanomat. Muistot, 25.9.2003. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Jouhki, Jukka: Tulkintoja toiseudesta. Lectio praecursoria Jyväskylän yliopistossa 31.1.2006. Elore, 2006, 13. vsk, nro 1. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.
  6. ↑ Edward W. Said: Orientalismi. Gaudeamus. 6.6.2011. Arkistoitu 24.5.2012.
  7. ↑ Ibn Warraq 2007
  8. ↑ Bruce S. Thornton: Golden Threads. Former Muslim Ibn Warraq stands up for the West. City Journal. Manhattan Institute for Policy Research. Viitattu 15.1.2025.
  9. ↑ Ibn Warraq 2005, s. 474–475
  10. ↑ Bruce S. Thornton: Golden Threads. Former Muslim Ibn Warraq stands up for the West. City Journal. Manhattan Institute for Policy Research. Viitattu 15.1.2025.
  11. ↑ Salzman 2008, s. 14-15
  12. ↑ Säntti 2011