Tämän päivän artikkelissa haluamme tutkia Postkolonialismi:n aihetta perusteellisesti. Kautta historian Postkolonialismi:llä on ollut keskeinen rooli useilla aloilla politiikasta tieteeseen, kulttuuriin ja taiteeseen. Se on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistaa, mutta se on myös ollut inspiraation ja innovaation lähde. Tässä artikkelissa analysoimme Postkolonialismi:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Asiantuntijahaastattelujen, viimeaikaisten tutkimusten ja henkilökohtaisten pohdiskelujen avulla sukeltamme Postkolonialismi:n jännittävään maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassa. Älä missaa tätä kiehtovaa Postkolonialismi-kierrosta!
Postkolonialismi tai jälkikolonialismi on tutkimusperinne ja käsite, joka periaatteessa viittaa siirtomaajärjestelmän ja kolonialismin purkautumiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Pohjimmiltaan kyseessä on valtasuhteita käsittelevä tutkimussuuntaus, ja kyseessä on enemmän virtaus kuin varsinainen tutkimustraditio. Suomessa postkolonialismiin liittyviä näkökulmia ja käsitteitä on sovellettu muun muassa etnisyyttä, rasismia, muuttoliikkeitä, feminismiä ja kirjallisuutta tutkittaessa.[1]
Postmodernismin piirissä alkoi 1900-luvulla kehittyä postkolonialistinen teoriasuuntaus perustajanaan Edward Said. Tämän pääteos Orientalismi (1978) nojautui vahvasti Foucaultiin. Tavoitteeksi muodostui dekonstruoida läntinen kertomus idästä, jotta ääneen voisivat päästä kolonialismista kärsineet ihmiset.[2] Pluckrose ja Lindsay katsovat kirjassa Cynical Theories, että postkolonialismin teoreetikot sivuuttavat yhteiskunnalliset ja taloudelliset olot keskittyessään vain puhetapoihin. Niitä eritellessään he syyllistyvät ennakkoluuloiseen essentialismiin luodessaan kielteistä kuvaa läntisestä "orientalismista".[3]