PH-indikaattori
Tämä artikkeli käsittelee aihetta PH-indikaattori, joka on erittäin tärkeä ja merkityksellinen nyky-yhteiskunnassa. PH-indikaattori on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla akateemisesta kentästä poliittiseen ja sosiaaliseen alaan. Tämä kysymys on erittäin monimutkainen ja erilaisia lähestymistapoja, jotka vaativat syvällistä ja kattavaa analyysiä. Tämän artikkelin aikana tutkitaan erilaisia näkökulmia, kontekstualisoimalla PH-indikaattori sen historiallisessa ja kulttuurisessa kehyksessä sekä tutkimalla sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin odotetaan edistävän PH-indikaattori:n ymmärtämistä ja pohdintaa tarjoamalla kattavan ja kriittisen näkemyksen tästä nykyään erittäin tärkeästä aiheesta.
pH-indikaattori on kemiallinen yhdiste, joka ilmaisee värillään tutkittavan liuoksen pH:n. Useat indikaattorit ovat orgaanisia heikkoja happoja tai emäksiä, joiden rakenne muuttuu niiden vastaanottaessa tai luovuttaessa protonin. Muuttunut rakenne absorboi valon eri aallonpituuksia ja tämä havaitaan liuoksen värin muuttumisena [1]. pH-paperit koostuvat useista eri indikaattoreista.
Luonnon pH-indikaattorit
Lukuisat punaiset ja siniset antosyaanit ovat kasveissa esiintyviä indikaattoreita [1]. Antosyaaneja on muun muassa punakaalissa, mustikassa sekä kurjenpolvissa.
Käyttö
pH-indikaattoreita käytetään muun muassa titrauksessa ekvivalenttikohdan määrittämiseen. Indikaattori valitaan reaktion mukaan. Koska indikaattorin väri ilmaisee vain onko liuos hapan, neutraali tai emäksinen, käytetään tarkan pH-arvon määrittämiseen pH-mittaria.
Alla olevassa taulukossa on yleisesti käytettyjä indikaattoreita. Indikaattoreiden värinmuutosalue saattaa hieman vaihdella lämpötilasta ja indikaattorin konsentraatiosta riippuen.
| Indikaattori | Väri matalassa pH:ssa | Värinmuutosalue | Väri korkeassa pH :ssa |
|---|---|---|---|
| Metyylivioletti | keltainen | 1,3–3,7 | sinivioletti |
| Leukomalakiittivihreä (ensimmäinen värinmuutos) | keltainen | 0,0–2,0 | vihreä |
| Leukomalakiittivihreä (toinen värinmuutos) | vihreä | 11,6–14 | väritön |
| Tymolisininen (ensimmäinen värinmuutos) | punainen | 1,2–2,8 | keltainen |
| Tymolisininen (toinen värinmuutos) | keltainen | 8,0–9,6 | sininen |
| Metyylikeltainen | punainen | 2,9–4,0 | keltainen |
| Bromifenolisininen | keltainen | 3,0–4,6 | violetti |
| Kongopunainen | sinivioletti | 3,0–5,0 | punainen |
| Metyylioranssi | punainen | 3,1–4,4 | oranssi |
| Bromikresolivihreä | keltainen | 3,8–5,4 | sinivihreä |
| Metyylipunainen | punainen | 4,4–6,2 | keltainen |
| Metyylipunainen/ Bromikresolivihreä (viherpunaindikaattori) | punainen | 4,5–5,2 | vihreä |
| Lakmus | punainen | 4,5–8,3 | sininen |
| Bromikresolivioletti | keltainen | 5,2–6,8 | violetti |
| Bromitymolisininen | keltainen | 6,0–7,6 | sininen |
| Fenolipunainen | keltainen | 6,8–8,4 | violetti |
| Neutraalipunainen | punainen | 6,8–8,0 | keltainen |
| Naftoliftaleiini | värittömästä punertavaan | 7,3–8,7 | vihertävästä siniseen |
| Kresolipunainen | keltainen | 7,2–8,8 | punavioletti |
| Fenoliftaleiini | väritön | 8,3–10,0 | fuksia |
| Tymoliftaleiini | väritön | 9,3–10,5 | sininen |
| Alitsariinikeltainen R | keltainen | 10,2–12,0 | punainen |
| Indigokarmiini | sininen | 11,4-13,0 | keltainen |
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Indikaattorilista (englanniksi)